Imetys on tärkeää syöpäriskin vähentämisen kannalta

Myönnettäköön, olen imetysfani.

Vapaa-ajallani olen toiminut Imetyksen tuki ry:n vapaaehtoisena ja myös kouluttanut itseäni yhdistyksen kursseilla. Toisaalta olen nähnyt tilanteita, joissa imetys ei syystä tai toisesta ole ollenkaan mahdollista. Imetys ei aina ole äidin toive ja tätä valintaa on kunnioitettava naisen itsemääräämisoikeutena.

Uskon kuitenkin, että kun imetystä tuetaan rakenteellisesti lainsäädännöllä ja konkreettisesti neuvolassa, synnytyssairaalassa sekä meidän jokaisen asenteissa, useimmat äidit haluavat imettää ja onnistuvat siinä. Se on tärkeää myös syöpäriskin vähentämisen kannalta.

Imetys vaikuttaa syöpäriskiin monin tavoin

Syövistä noin puolet johtuu elämäntavoista. Merkittävimpiä näistä ovat tupakointi, alkoholinkäyttö, liikkumattomuus, epäterveellinen ruokavalio, ylipaino ja auringolta suojaamattomuus. Myös imetys vaikuttaa syöpäriskiin, sekä suoraan tiettyjen syöpäsairauksien osalta että välillisesti monien muidenkin.

Äidin kohdalla imetys vähentää ainakin rinta- ja munasarjasyövän riskiä. Äiti kuitenkin hyötyy imetyksestä monella tavalla. Syöpäriskin kannalta olennaista on se, että imetys auttaa synnytyksestä palautumisessa ja painonhallinnassa sekä saattaa suojata kakkostyypin diabetekselta. Imetys voi olla äidille myös motivaattori tupakoinnin ja päihteidenkäytön lopettamiseen tai vähentämiseen. Lapsen syntymä muuttaa usein arvomaailmaa, ja terveelliset elämäntavat voivat toki tulla aiempaa tärkeämmiksi imetyksestä riippumatta. Myös tätä kautta imetys ja vanhemmaksi tulo ylipäätään voivat vähentää syöpäriskiä.

Tutkimusten mukaan imetys näyttää väestötasolla suojaavan lapsuusiän leukemialta. Lapsen kannalta terveyshyödyt painottuvat toki infektiosairauksiin, mutta syöpäriskiin välillisesti liittyvät hyödyt ulottuvat kauas: tutkimuksissa on havaittu imetyksen vähentävän ylipainon ja kakkostyypin diabeteksen riskiä aikuisiällä.

Yhteiskunnalla on monta hyvää syytä tukea imetystä

Perhevapaauudistuksella pyritään vaikuttamaan äitien varhaisempaan työhön paluuseen ja tasa-arvoistamaan vanhemmuutta. Uudistuksen tulee kuitenkin mahdollistaa imettävän vanhemman vapaalla olo imetyssuositusten mukaisesti vauvan 12 kuukauden ikään asti.

Suomi ei ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n Äitiyssuojelusopimusta, jossa mahdollistettaisiin imetys- ja pumppaustauot. Sopimuksen ratifioiminen olisi yksi askel kohti imetyksen ja työssäkäynnin yhteensovittamista tilanteessa, jossa äiti haluaa palata työelämään jo ennen vauvan ensimmäistä ikävuotta.

Toisaalta on hyvä muistaa, että imetystä ei tämän jälkeenkään tarvitse lopettaa töihin palatessa, ja varsinkin, jos lapsi aloittaa samanaikaisesti päivähoidon, on imetyksen jatkaminen infektiosuojan takia jopa suositeltavaa.

Erityisesti korona-aikana terveydenhuollon tarjoama imetystuki on ollut puutteellista. Eduskunnan turvallisen odotus- ja vauva-ajan edistämisryhmä jätti hiljattain hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa vaadittiin imetystuen turvaamista. Yhtenä keinona on pidetty tuen kansallista koordinointia, mikä helpottaisi myös alueellisia eroja imetystuen laadussa ja määrässä.

Syöpäriskin pieneneminen ei ole yhteiskunnalle merkittävin syy tukea imetystä, mutta myös se on tärkeää nostaa esille, kun arvioidaan perhevapaauudistuksen vaikutuksia imetykseen tai tarvetta imetyksen tuen lisäämiseen terveydenhuollossa. Imetyksen tukeminen lainsäädännön avulla on kaiken kaikkiaan merkittävä kansanterveysteko. Joka tapauksessa toivon kaikille äideille mahdollisuutta nauttia imetyksestä nimenomaan ainutlaatuisen vuorovaikutussuhteen kautta.