Syöpäpotilaiden eloonjääminen

Ydinasiat

• Syövästä parantumisen epäsuorana mittarina käytetään yleensä viiden vuoden suhteellista elossaololukua. Se kertoo, kuinka suuri osa syöpään sairastuneista elää viisi vuotta syövän toteamisen jälkeen.
• Viimeisen kymmenen vuoden aikana syöpään sairastuneiden keskimääräinen viiden vuoden elossaololuku on parantunut noin viisi prosenttiyksikköä.
• Viime vuosina syöpään sairastuneiden suomalaismiesten viiden vuoden suhteellinen elossaololuku on ennusteiden mukaan 67 prosenttia ja naisten 69 prosenttia.
• Suomalaisten potilaiden elossaololuvut ovat Euroopan ja samalla koko maailman huipputasoa.

Syövistä parantumisen epäsuorana mittarina käytetään suhteellista elossaololukua. Se ilmaisee, kuinka suuri osa syöpäpotilaista elää tietyn ajan (esimerkiksi yhden vuoden tai viisi vuotta) syövän toteamisesta verrattuna siihen, kuinka suuri osa samanikäisestä väestöstä elää kyseisen ajan. Suhteellinen elossaololuku on siis elossa olemisen todennäköisyys silloin, jos potilaan sairastama syöpä on ainoa mahdollinen kuolemansyy.

Jos suhteellinen elossaololuku on alle sata prosenttia, syöpä aiheuttaa potilaille lisäkuolleisuutta. Yleensä paranemisen tilastollisena rajana pidetään viittä vuotta, vaikka joissakin syövissä esiintyy ylikuolleisuutta myös viiden vuoden jälkeen (esim. rinta- ja eturauhasen syöpä) ja joissakin tapauksissa tilastollinen paraneminen saavutetaan jo aikaisemmin (esim. kivessyöpä ja aivokasvaimista meningeooma) [1].

Suomalaisten vuosina 2011–2013 syöpään sairastuneiden miesten viiden vuoden suhteellinen elossaololuku on ennusteiden mukaan 67 prosenttia ja naisten 69 prosenttia (kuva 1). Laskelmassa ei ole otettu huomioon hyvänlaatuisia ihon tyvisolusyöpiä eikä kohdunkaulan syövän esiasteita, jotka eivät aiheuta käytännössä lainkaan kuolleisuutta. Syöpää sairastavien naisten korkeampi elossaololuku johtuu suureksi osaksi siitä, että naisten yleisimmän syövän eli rintasyövän ennuste on huomattavasti parempi kuin miehillä yleisen keuhkosyövän.

Vuosina 2011–2013 rintasyöpään sairastuneiden naisten viiden vuoden elossaololuku on 91 prosenttia. Vastaavasti eturauhasen syö­pää sairastavien viiden vuoden elossaololuvun ennustetaan olevan jopa 93 prosenttia, mutta tässä luvussa on PSA-testauksen löytämien hyvänlaatuisten eturauhasen syöpien aiheuttamaa harhaa. Suuri osa PSA-testauksella löytyvistä syövistä on sellaisia, että ne eivät vaikuta lainkaan elinaikaan, vaan nämä miehet kuolevat muihin sairauksiin. Hyväennusteisia syöpiä ovat myös kivessyöpä (94 prosenttia) ja kilpirauhasen syöpä (90 prosenttia).

Kuva 1. Vuosina 2011–2013 eri syöpiin sairastuneiden potilaiden ennustetut suhteelliset viiden vuoden elossaololuvut (%). Pienen tapausmäärän takia miesten rintasyövän elossaololuku pohjautuu pidempään kalenterijaksoon 2008–2013.

Eturauhassyövässä ja rintasyövässä myös kymmenen ja viidentoista vuoden elossaololuvut ovat kiinnostavia, koska potilaiden kuolleisuus on koholla pitkään syövän toteamisen jälkeen. Näissä syövissä suhteellinen elossaololuku on 80 prosenttia, kun syövän toteamisesta on kulunut 15 vuotta (kuva 2). Sen sijaan kivessyövässä ja kohdunrungon syövässä potilaiden kuolleisuus vastaa samanikäisen väestön kuolleisuutta jo viiden vuoden kuluttua syövän toteamista, joten 10 ja 15 vuoden elossaololuku on suunnilleen samalla tasolla kuin viiden vuoden elossaololuku. Paksusuolen syövän aiheuttama ylikuolleisuus jatkuu ainakin kymmenen vuotta syövän toteamisesta.

Kaikkien syöpäpotilaiden keskimääräinen viiden vuoden elossaololuku on kasvanut noin viisi prosenttiyksikköä viimeisten kymmenen vuoden aikana (kuva 3). Menneiden vuosikymmenten yleisimmät syö­pämuodot, maha- ja keuhkosyöpä, ovat edelleen huonon ennusteen syöpiä. Kun niiden suhteellinen osuus pienenee ja muiden syöpien ennuste paranee, syövän maine tappavana tautina muuttuu hiljalleen.

Kuva 2. Vuosina 2011–2013 kiveksen, eturauhasen, rinnan, kohdunrungon ja paksusuolen syöpään sairastuneiden potilaiden suhteellinen elossaoloennuste (%), kunnes syövän toteamisesta on kulunut 15 vuotta.

Osa syövistä on kuitenkin yhä sellaisia, että niitä on erittäin vaikea parantaa. Tällaisia syöpiä ovat muun muassa keuhkojen, maksan, sappirakon ja haiman syövät. Haimasyöpään sairastuneista potilaista vain viisi prosenttia elää viisi vuotta syövän toteamisesta. Uudenaikaisten hoitojen avulla myös levinnyt syöpä voidaan pitää jonkin aikaa kurissa ja elossaololuvut paranevat, vaikka potilas lopulta kuoleekin syöpään. Maksa-, sappirakko- ja haimasyövässä yhden vuoden elossaololuku onkin parantunut huomattavasti, mutta keuhkosyövässä ennuste on parantunut vain hieman kahden viimeisimmän vuosikymmenen kuluessa (kuva 4).

Elossaoloon vaikuttavat tekijät

Syöpäpotilaiden elossaololuvut vaihtelevat huomattavasti sen mukaan, onko syöpä levinnyt, kun se todetaan. Niiden potilaiden ennuste on parempi, joiden syöpä on todettu paikallisena, koska tällöin on usein mahdollista poistaa koko syöpäkasvain leikkauksella.

Erot voivat olla hyvinkin suuria. Huonomaineiset ihomelanoomat todetaan nykyisin pääasiassa ohuina ja paikallisina kasvaimina, jolloin leikkaus parantaa potilaan. Paikallisena todettua ihomelanoomaa sairastavien viiden vuoden suhteellinen elossaololuku on 96 prosenttia. Jos syöpä todetaan levinneenä, elossaololuku on enää vain 46 prosenttia. Keskimääräisesti suhteellisen huonoennusteista mahasyöpääkin sairastavien viiden vuoden elossaololuku on 64 prosenttia, kun syöpä todetaan paikallisena.

Rintasyöpä on esimerkki sairaudesta, jossa levinnyttä tautia sairastava potilas elää tehokkaiden hoitojen ansiosta huomattavan pitkään. Paikallista rintasyöpää sairastavien viiden vuoden elossaololuku on peräti 99 prosenttia. Jos tauti on todettaessa levinnyt, viiden vuoden elossaololuku on 83 prosenttia.

Paikallisena todettua eturauhassyöpää sairastavien viiden vuoden elossaololuku on 102 prosenttia. Toisin sanoen potilaiden kuolleisuus on vähäisempää kuin samanikäisten miesten. Potilaiden matala kuolleisuus johtuu siitä, että paikallisista syövistä monet on löydetty PSA-testauksella ja testatuilla miehillä on keskimääräistä terveellisemmät elintavat.

Nuoret potilaat selviävät melkein kaikista syö­vistä paremmin kuin iäkkäät. Poikkeuksena oli vielä 1970-luvun alussa leukemia, jota sairastavien alle 15-vuotiaiden viiden vuoden suhteellinen elossaololuku oli alle 10 prosenttia ja yli 45-vuotiaiden reilut 20 prosenttia. Tämä poikkeus selittyy sillä, että lapsilla oli enemmän leukemian huonoennusteista akuuttia muotoa kuin aikuisilla.

Samaa syöpää sairastavien elossaololuvuissa ei yleensä ole suuria eroja sukupuolen mukaan (kuva 1). Suurimmat erot ovat aivojen ja keskushermoston kasvaimissa sekä keuhkosyövässä, joissa naisten ennuste on parempi kuin miesten. Aivojen ja keskushermojen kasvaimien osalta naisten huomattavasti parempi ennuste johtuu siitä, että naisilla todetuista kasvaimista selvästi suurempi osa on hyväennusteisia meningeoomia miesten kasvaimiin verrattuna.

Sosiaalinen asema vaikuttaa myös jonkin verran syöpäpotilaan ennusteeseen: hyvin toimeentulevat ja hyvin koulutetut selviävät lähes kaikista syö­vistä hieman paremmin kuin alimpaan sosiaaliryhmään kuuluvat ja vain vähän koulua käyneet [2, 3].

Eri tavoilla hoidettujen potilaiden elossaololuvuissa on suuria eroja, mutta niistä ei voi tehdä suoria päätelmiä eri hoitotapojen paremmuudesta. Parhaimpia hoitotuloksia saadaan laajimmilla hoidoilla, jotka soveltuvat nimenomaan sellaisille potilaille, jotka voidaan todennäköisimmin parantaa. Näiden potilaiden kunnon pitää myös olla riittävän hyvä, jotta se kestää hoidon rasitukset. Parhaimmillaan – esimerkiksi paikallisina todetuissa ja laajalla leikkauksella hoidetuissa kohdunkaulan syövissä – suhteellinen eloonjääminen oli jo 1960-luvun lopulla sata prosenttia [4].

Eri hoitolaitoksissa ja eri maissa saavutettujen elossaololukujen suuret erot johtuvat usein siitä, että potilaat ovat erilaisia. Vertailukelpoisissa aineistoissa suomalaisten potilaiden elossaololuvut ovat Euroopan ja samalla koko maailman huipputasoa [5].

Kuva 4. Huonoennusteisimpiin syöpiin sairastuneiden yhden vuoden suhteellisen elossaololuvun kehitys vuosina 1954–2013.

 

Kirjallisuutta

[1] Dickman PW, Hakulinen T, Luostarinen T ym. Survival of cancer patients in Finland 1955–1994. Acta Oncol 1999; 38 (Suppl 12): 1–103.

[2] Auvinen A, Karjalainen S, Pukkala E. Social class and cancer patient survival in Finland. Am J Epidemiol 1995; 142: 1089–102.

[3] Pokhrel A, Martikainen P, Pukkala E, Rautalahti M, Seppä K, Hakulinen T. Education, survival and avoidable deaths in cancer patients in Finland. Brit J Cancer 2010; 103: 1109–14.

[4] Hakulinen T, Pukkala E, Hakama M, Lehtonen M, Saxén E, Teppo L. Survival of cancer patients in Finland in 1953–1974. Ann Clin Res 1981; 13 (Suppl 31): 1–101.

[5] Allemani C, Weir HK, Carreira H ym. Global surveillance of cancer survival 1995-2009: analysis of individual data for 25,676,887 patients from 279 population-based registries in 67 countries (CONCORD-2). Lancet 2015; 385: 977–1010