Syöpä ylisukupolvisena kokemuksena

”Mummolla oli iso leikkausarpi, sain pienenä piirrellä ja silitellä sen röpyläisiä reunoja, mutta kun kysyin, että mikä se on, mummo jotakin kierteli. Ollessani teini-ikäinen, äiti sairastui. Silloinkaan ei puhuttu, tai kerrottu, mikä on. Myöhemmin äiti tuli saunaan ilman rintaa, siinä paikalla oli samanlainen röpyläreunainen arpi. Vaikka sanaa syöpä ei sanottu, saan aina sen kuullessani mieleeni nuo arvet ja puhumattomuuden.”

Ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Ylisukupolvisuus tarkoittaa yksinkertaisuudessaan asioita, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Lääkärin lapsesta tulee lääkäri, vanhempi lukee lapsena kuulemaansa iltasatua omalle lapselleen tai Marttojen toimintaan on osallistuttu jo monessa sukupolvessa. Ylisukupolvisuus on ehto nykyisenkaltaiselle elämälle, kielelle ja kulttuurille.

Lähemmin ja syvemmin tarkastellen ylisukupolvisuus ei kuitenkaan ole lainkaan yksinkertaista, vaan kerroksellista, monesti jollain tavalla vaiettua ja tiedostamatonta. Moni toistaa usean sukupolven takaista tapaa toimia, pysähtymättä ehkä koskaan sen juurelle. Elämäntavaksi voi olla iskostunut ajatus hetkessä elämisestä, ei menneessä eikä tulevassa. Väheksymättä tässä ja nyt -elämää, merkityksellistä ja jopa monin tavoin eheyttävää on tutkia omaa taustaa ja historiaa, miten se on vaikuttanut minuun, mitä minä kannan mukanani, onko jotain mistä luopua, mitä muuttaa tai mitä vaalia?

Vanhemmuus kiinnittyy aikaan ja paikkaan

Ylisukupolviset asiat, mallit, toimintatavat voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä, ne voivat vaikuttaa itseen sekä vuorovaikutuksessa toisiin. Erityisesti vanhemmuudessa tällaisten mallien siirtyminen on asia, jonka äärelle kannattaa pysähtyä. Vanhempi voi havahtua ajatukseen ”sanoinko tosiaan kuten vanhempani” tai ”nyt käyttäydyin kuten vanhempani”. Isovanhempi voi pohtia, että lapseni toimii kasvattajana leppoisammin, kuin minä aikanaan tai vanhempani konsanaan.

On tärkeä ymmärtää lapsuuden, nuoruuden ja vanhemmuuden kiinnittyminen aikaan ja paikkaan. Ylisukupolvisten pohdintojen ei tarvitse olla arvostelevia tai mustavalkoisia, vaikka haavoittuneessa menneisyydessä ne voivat sellaisiksi värittyä. Pohdinnoissa pääsee lempeämmälle tasolle, kun ymmärtää, että kunakin aikana on toimittu sen ajan ohjeilla ja elämäntilanteiden sanelemilla ehdoilla. Tämä voi myös eheyttää vanhempana ja auttaa päästämään irti jostakin, joka ei ole enää tärkeää.

Syövän merkitys voi muuttua ajassa

Syöpätutkimuksen ja -hoitojen kehittyminen voi osaltaan muuttaa kokemusta syövästä ja syövän sairastamisesta. Hoitojen kehittyessä yhä useampi syöpään sairastunut voi parantua tai elää syövän kanssa hyvää arkea. Syöpää on saattanut esiintyä useassa sukupolvessa ja siten siitä voi tulla myös ylisukupolvinen kokemus. Kun syöpä diagnosoidaan, mieleen saattaa nousta suvun aikaisemmat syöpätarinat eri vaiheineen. Mielikuvat syövästä voivat vaikuttaa myös tiedostamattomasti tapaan toimia muuttuneessa tilanteessa.

Vanhemman, lapsen tai isovanhemman mielikuvat ja kokemukset syövästä voivat olla kovin erilaiset. Pienelle lapselle sana ”syöpä” ei sinänsä vielä kerro mitään, ennen kuin siihen nivoutuu muiden ihmisten ja tilanteiden kautta erilaisia tunnelmia, kokemuksia, tunteita ja ajatuksia. Vanhempana voi huomata olevansa risteyskohdassa tutkaillessaan omia kokemuksiaan ja pohtiessa esimerkiksi mitä ja miten kertoisi sairaudesta lapselle.

Avoimuus ylisukupolvisena vahvuutena

”Isäni kertoi minulle äitini sairastuneen syöpään ja että tiedossa on, että syöpää ei voida kokonaan parantaa. Leikkauksella voidaan saada vielä aikaa lisää. Myöhemmin tuli vielä joitain hetkiä, jolloin juttelin äidin kanssa yhteisestä koetusta sekä myös kuolemasta ja mitä hän siitä ajattelee. Vielä aikuisenakin muistan nuo keskustelut ja saan niistä voimaa.”

Yllättävän ja vaikean tilanteen edessä voi monesti käyttäytyä ja toimia alkukantaisesti, taistele ja pakene -mentaliteetilla. Vanhempana se voi tarkoittaa sitä, että vaikenee sairaudesta kokonaan, piilottaa sen, kun ei itsekään tiedä, mitä tuleman pitää. Se voi olla opittu tapa omasta lapsuudesta, vaikeista asioista ja tunteista ei puhuttu. Ehkä se voi tuntua lapsen suojelemiselta.

Lapsen tai nuoren kanssa on tärkeää keskustella ajatuksista ja tunteista, mitä syöpä herättää ja vastata lapsen esittämiin kysymyksiin. Lapsilta voi myös oppia avoimuudesta. Perheenä voi muodostaa yhteistä ymmärrystä muuttuneesta tilanteesta ja pohtia, miten arjesta saisi mahdollisimman mielekästä. Mitä perheen tai suvun tapaa voisi edelleen jatkaa, josta kaikki saisivat voimaa arkeen? Myös lapsilta nousee usein hyviä ja konkreettisia ehdotuksia perheen yhteiseen arkeen.

Tukea saatavilla, kun perheenjäsen sairastaa syöpää

Lapset puheeksi -keskustelussa voit pysähtyä ylisukupolvisten tapojen äärelle ja pohtia, kuinka syöpä vaikuttaa perheen arkeen. Monen vanhemman kokemus keskustelusta on voimauttava, arkeen työkaluja antava. Asettuminen lapsen tai nuoren asemaan, kun perheenjäsen sairastaa syöpää, on tärkeää. Yhteinen tavoite keskustelussa on toimiva arki ja hyvinvoiva perhe syövästä huolimatta. Lapset puheeksi -keskustelussa voi tunnistaa, miten vanhempana jaksaa ja mistä saa voimavaroja tukea lasta tai nuorta.

Syöpäjärjestöistä löytyy Lapset puheeksi -menetelmäkoulutuksen käyneitä ammattilaisia ympäri Suomen. Palvelu on maksutonta syöpään sairastuneille sekä heidän läheisilleen. Keskustelu voidaan toteuttaa joko kasvokkain tai etäyhteyksin.