Kuinka haluaisit toisten näkevän juuri sinut?

Olet syöpäpotilas. Tai kenties olet omaishoitaja. Tai kenties selviytyjä. Mutta eivätkö nämä nimekkeet olekin raivostuttavia! Olethan niin paljon muuta. Ehkä olet myös tytär, isä, seikkailija, vastuunkantaja, laulaja, tilintarkastaja tai haaveilija?
Yksi ihmisen syvimpiä tarpeita on tulla nähdyksi sellaisena, mitä kokee olevansa. Että joku toinenkin tunnistaa sinusta muutakin kuin vain timantin yhden pinnan.

Kun olen keskustellut toisten syövästä selviytyneiden kanssa, monella toistuu sama tarina: sairastuminen vei työkavereilta tai joukkuekavereilta kyvyn nähdä sinut muuna kuin potilaana. Syöpään sairastuneiden lasten vanhemmille taas jätetään herkästi vain omaishoitajan rooli.

Ajatus palasi mieleeni, kun katsoin hiljattain amerikkalaisen taikurin, Derek DelGaudion esityksen taltioinnin. Newyorkilaisessa teatterissa kuvattu In & Of Itself on Suomessa nähtävissä ainakin Disney+ -suoratoistopalvelusta.

Kukaan ei mahdu vain yhden nimikkeen alle.

Paljastan nyt esityksen vaikuttavan loppukohtauksen: kun yleisö saapuu teatteriin, he saavat valita seinään kiinnitetyistä 690 lapusta yhden, jonka he ajattelevat kertovan heistä itsestään. Jotkut ovat suoraviivaisia: “minä olen opettaja”, toiset hauskoja – “minä olen bilehile”, ja jotkut mystisiä kuten “minä olen oraakkeli”.

Lopussa DelGaudio pyytää niitä kortin valinneita seisomaan, jotka ajattelevat korttinsa kuvaavan jollain tavalla heitä itseään. Näkemättä kortteja DelGaudio etenee henkilöstä toiseen, ja tunnistaa heidät vuorollaan. “Lääkäri”, “ukkosenjohdatin”, “matkaaja” – ja jotain erikoista tapahtuu. Vaikka taustalla on taitavasti suunniteltu taikatemppu, jopa televisioruudun läpi välittyy sen hetken merkitys, kun ihminen näkee toisessa sen, millaisena hän toivoo itsensä nähtävän.

Kuvaavaa on, että jopa maailman rikkaimpiin kuuluva mies Bill Gates silminnähden liikuttuu, kun DelGaudio sanoo hänelle “johtaja”. Vielä vaikuttavampi hetki on niiden kohdalla, joiden kortissa lukee jotain, mitä ei päälle päin koskaan voisi kuvitella.

DelGaudiolla on tärkeä viesti: emme koskaan ole vain se yksi asia, jonka kautta joku toinen ja pahimmillaan myös me itse määrittelemme itsemme. Helpoin tapa joutua harhaan on omaksua vain yksi tällainen nimeke, ja alkaa elää elämäänsä sen mukaan.

Hyvinvoivan ihmisen mielessä on psykologian professori Kate McLeanin mukaan kokoelma tarinoita, joilla kuvailemme erilaisia ulottuvuuksia itsessämme – ja miten hyvin käännämme näissä tarinoissa myös vastoinkäymiset ja negatiiviset piirteemme osaksi minuutta.

Olen aiemmin suhtautunut kriittisesti siihen, että vakavista sairauksista tehdään herkästi ylentäviä tarinoita. DelGaudio ja McLean ovat kuitenkin muuttaneet ajatteluani.
McLeanin mukaan ihmiset, jotka kertovat itselleen löytäneensä onnettomuudesta vaikkapa kyvyn suhteuttaa asioita, osoittavat elämän myöhemmissä käänteissä enemmän sinnikkyyttä.

Tässä onkin toiveeni alkavalle vuodelle: tunnistetaan itsessämme mitä kaikkea voimmekaan olla, ja nähdään näitä ulottuvuuksia myös toisissa. Kukaan ei mahdu vain yhden nimikkeen alle.