Miten turvata tehokas, turvallinen ja tarkoituksenmukainen syövän lääkehoito?

Uusia syöpätapauksia löytyy vuosittain noin 36 000 ja määrä lisääntyy merkittävästi väestön ikääntyessä. Kaikkiin syöpiin ei ole riittävän tehokasta ja turvallista hoitoa. Uusien syöpälääkkeiden tutkimukseen panostetaankin kansainvälisesti ja uusia lääkkeitä tulee runsaasti markkinoille.

Uudet syöpälääkkeet ovat tuoneet merkittäviä edistysaskelia moniin aiemmin varsin epätoivoisina näyttäytyneisiin tilanteisiin, esimerkiksi melanooman, kroonisen myelooisen leukemian, lymfooman sekä tiettyjen rinta- ja keuhkosyöpien hoitoon. Uusia entistä vaikuttavampia ja täsmällisemmin juuri kyseiseen syöpään ja syöpäsoluun tehoavia hoitoja tarvitaan edelleen kipeästi, samoin niihin liittyvää tutkimusta, jotta tiedettäisiin kenelle, milloin ja miten lääke olisi parasta antaa.

Uusien lääkkeiden arviointia parannettava

Uudet syöpälääkkeet pyritään saamaan nopeasti potilaiden käyttöön, muun muassa nopeutettujen eurooppalaisten myyntilupaprosessien avulla. Suomessa on sekä avohoidossa että sairaaloissa käytössä hallitun käyttöönoton sopimukset, joissa hintaa alennetaan ja todellisuudessa maksettu hinta salataan. Hallitun käyttöönoton sopimukset ovat tuoneet lisätyökalun hintaneuvotteluihin ja osaltaan nopeuttaneet lääkkeiden käyttöönottoa. Toisaalta menettelyn haittapuolena on kustannusten läpinäkymättömyys.

Uusiin lääkkeisiin kohdentuvien suurten odotusten ja odotuksista johtuvien nopeutettujen prosessien kääntöpuolena on, että lääkkeitä käyttöönotettaessa tieto niiden hyödyistä voi olla varsin rajallista. Myyntilupa ei ole todiste siitä, että uusi lääke olisi aiempia parempi, vaan siitä, että lääke on arvioitu riittävän vaikuttavaksi ja turvalliseksi, jotta lääkkeen myynti voidaan aloittaa.

Nopeutettujen myyntilupaprosesseihin liittyy helpotuksia lääkkeeltä vaadittuun tieteelliseen näyttöön. Syöpälääkkeiden vaikuttavuus on usein osoitettu korvikemuuttujien avulla eli esimerkiksi niin, että kasvaimen koko todetaan pienentyneeksi, mutta näyttöä eliniän pidentymisestä tai elämänlaadun parantumisesta ei tällöin ole. Tutkimuksista puuttuu usein vertailuryhmä ja potilasmäärät ovat pieniä. Myyntiluvan saamisen jälkeen tieteellistä lisänäyttöä lääkkeiden hyödyistä – mukaan lukien verrattuna jo käytössä oleviin hoitoihin – kertyy tyypillisesti vähän.

Avohoidon ja sairaalalääkkeiden arviointi- ja käyttöönottoprosessit ovat Suomessa pirstaleiset ja toisistaan erilliset. Resurssit eivät riitä kaikkien sairaalalääkkeiden kansalliseen arviointiin, ja sairaaloissa osa otetaankin käyttöön hyvinvointialueiden omien, toisinaan varsin suppeiden arviointien perusteella.

Lääkevalikoimat vaihtelevat hyvinvointialueiden välillä, mikä asettaa potilaat alueellisesti eriarvoiseen asemaan.

Kustannukset usein kohtuuttomia

Uudet syöpälääkkeet ovat usein erittäin kalliita. Muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO ja talousjärjestö OECD ovat esittäneet huolensa uusien syöpälääkkeiden erittäin korkeista hinnoista. Lääkehoidot muodostavat nykyisin noin 40 % syövän hoidon kustannuksista. Vuosien 2020–2021 välisestä kustannusten noususta lääkkeiden osuus oli noin 70 %. Sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien ollessa rajalliset nousee myös syöpälääkkeiden kustannusvaikuttavuus väistämättä keskusteluun.

Potilaan kannalta kustannukset ovat erilaisia riippuen siitä, saako hän lääkkeensä osana sairaalahoitoa vai avohoitoa. Sairaalassa lääkekustannukset kuuluvat sairaalan päivä- tai poliklinikkamaksuihin. Avohoidon syöpälääkkeiden osalta korvattavuus on käytännössä ehto sille, että potilas pystyy ostamaan lääkettä. Syöpälääkkeet saavat yleensä lopulta 100 %:n korvattavuuden, mutta ovat ensin peruskorvattavuuden (40 %) piirissä, jolloin potilas maksaa reseptilääkkeistä omavastuuosuuden.

Kun potilaan omavastuut avohoidon korvattavista lääkkeistä ylittävät kalenterivuonna 592 euroa eli lääkekulukaton, hän maksaa loppukalenterivuoden lääkkeistään vain 2,5 euroa ostokerralta. Lääkkeiden lisäksi potilaalle voi koitua hyvin merkittäviä kustannuksia matkoista ja sairaalahoidosta – niihin sovellettavista erillisistä maksukatoista huolimatta. Samanaikaisesti potilas saattaa olla työkyvyttömänä ja sairauden aiheuttamassa kriisissä. Potilaille itselleen koituvat kustannukset ovat Suomessa kansainvälisessä vertailussa varsin korkeita. Tutkimusten mukaan lääkekulut ovat merkittävä syy lääkkeiden käyttämättömyyteen.

Lääkekulut näkyvät myös merkittävinä syinä toimeentulotuen saamiseen. Toimeentulotuki on viimesijainen sosiaalietuus, jonka edellytyksenä on periaatteessa ensin oman varallisuuden käyttö. Ei ole kohtuullista, että järjestelmämme voi ajaa ihmisen köyhyyteen välttämättömien lääkkeiden tai muun elintärkeän hoidon saamiseksi.

Poliittisia päätöksiä tarvitaan

Jokaisella Suomessa asuvalla tulee olla oikeus hyvään hoitoon riippumatta omasta varallisuudesta tai siitä, millä hyvinvointialueella sattuu asumaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon ohjataan tarvittavat voimavarat, että syövän hoitoa resursoidaan riittävästi ja että hoidon taustalla on näyttöön perustuvat hoitosuositukset. Rajallisten resurssien vuoksi on keskeistä parantaa lääkkeiden arviointikäytäntöjä. On huolehdittava siitä, ettei terveydenhuollon voimavaroja tuhlata sellaiseen, mistä ei ole hyötyä.

Jotta syöpäpotilaiden hyvä hoito voisi toteutua:

1. Uusien syöpälääkkeiden kustannusvaikuttavuusarviointiin tulee olla riittävät resurssit ja arviointitoiminnan pirstaleisuus tulee korjata. Lääkkeitä tulisi arvioida ja hankkia kansallisten prosessien kautta. Kustannusvaikuttavat uudet syöpälääkkeet tulee arvioida ripeästi, jotta ne voidaan ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Lääkkeitä, joiden vaikuttavuutta ei ole osoitettu, ei tule ottaa käyttöön ja sellaiset käytössä olevat lääkkeet, joiden osalta huono vaikuttavuus tulee osoitetuksi, tulee poistaa käytöstä.
2. Uusien syöpälääkkeiden erittäin kalliisiin hintoihin tulee pyrkiä puuttumaan kansallisesti hintaneuvotteluin sekä tukemalla kansainvälisiä hintojen avoimuutta ja suurempaa kohtuullisuutta painottavia prosesseja.
3. Nykyiset terveydenhuoltoon, lääkkeisiin ja matkoihin liittyvät erilliset kalenterivuosittain määräytyvät maksukatot ovat potilaiden kannalta kestämättömiä. Vähimmillään maksukatot tulisi yhdistää ja omavastuuosuuksien kertyminen tulisi vaiheistaa läpi kalenterivuoden. Potilaille koituvia suoria kustannuksia hänelle välttämättömistä hoidoista tulee alentaa.
4. Koko maan kattavan hyvän ja tasavertaisen syövän hoidon varmistamiseksi tarvitaan kansalliset ajantasaiseen tietoon perustuvat hoitosuositukset.

Kirjoitus on osa blogien sarjaa, jossa pureudutaan Syöpäjärjestöjen eduskuntavaalitavoitteisiin.