Harmaantuva Suomi tarvitsee työntekijöitä
Työikäisen väestön määrä on Suomessa kääntynyt laskuun. Vuonna 2030 alle 15-vuotiaita on väestöennusteen mukaan noin 700 000, 15 - 64 -vuotiaita 3,3 miljoonaa ja yli 64 vuotiaita 1,5 miljoonaa. Joka kolmas suomalainen on eläkeiässä tämän vuosikymmenen lopussa.
Muissakin pohjoismaissa kantaväestö vanhenee, mutta runsaamman maahanmuuton ansiosta työikäisiä riittää tulevien vuosikymmenien aikana.
Suomi on velkaantunut, kokonaisvelan määrä on lähes 150 miljardia euroa. Jokaisen suomalaisen osuus valtionvelasta on yli 25 000 euroa. Nelihenkisessä perheessä valtion velkaa on asuntolainan päälle 100 000 euroa.
Viisikymmentä vuotta sitten valtion velan osuus bruttokansantuotteesta oli alle viisi prosenttia. Vuodesta 2020 osuus on ollut yli 50 %.
Julkisen talouden kestokyvystä on syytä olla huolissaan.
Kunnat olivat liian pieniä kantamaan vastuuta kalliiden SOTE-palvelujen rahoituksesta ja säästivät sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut miltei henkihieveriin. Oli välttämätöntä siirtää vastuu palvelujen järjestämisestä leveämmille hartioille.
Hyvinvointialueet aloittivat vuoden alussa. Hyvinvointialueiden raskas hallintokoneisto on vasta käynnistymässä ja on ratkaisematta se vaikea yhtälö, miten laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut järjestetään edullisesti.
Kansanedustajat ovat paljon vartijoina, kun he päättävät yhteisten verovarojen käytöstä. Kuten tunnettua, aina on helpompi jakaa rahaa kuin säästää.
Syöpätaudit ja muut vakavat sairaudet edellyttävät vaativaa diagnostiikkaa ja hoitoa. On epärealistista ajatella, että niitä ostettaisiin kattavasti yksityiseltä sektorilta. Ennaltaehkäisevällä työllä pystytään vain rajallisesti estämään vakavia sairastumisia.
Syövän hoito on Suomessa laadukasta. Pula henkilöstöstä vaikeuttaa syöpääkin sairastavien potilaiden hoitoon pääsyä. Aika oireista diagnoosiin ja hoidon aloitukseen tahtoo venyä sekä perustason että erikoissairaanhoidon jonoissa.
Suomessa joka seitsemäs 30 – 34-vuotias on nyt ulkomaalaistaustainen, pääkaupunkiseudulla joka neljäs. Helsingin ravintoloissa asiointikieli on usein englanti. Käytän mieluummin palvelua englanniksi kuin en saisi palvelua lainkaan. Palveluammateissa, myös terveydenhuollossa, suomen kielen ei tarvitse aina olla täydellistä. Osaaminen ja asenne ratkaisee.
