Ryhtyäkö juttusille vai ollako hiljaa?

Tilanteita on monia, kaupan kassalla, kuntosalin pukuhuoneessa, jonotettaessa teatterin väliajalla vessaan, omenamehupuristamossa vuoroa odottaessa. Edessä tai vieressä on vallan vieraita ihmisiä. Ryhtyäkö juttusille vai ollako hiljaa?

Tällainen Karjalan evakon tytär ja moni muu kaltaiseni itäsuomalaisia geenejä kantava alkaa herkästi puheisiin niin tuttujen kuin tuiki tuntemattomien kanssa. Yleistyksiä on syytä välttää, mutta ainakin omalla kohdallani väite karjalaisuuden tuomasta puheliaisuudesta pitää paikkansa.

Kyse ei ole avun tarpeesta, vaikka sitäkin varten suu on monesti avattava, vaan enemmänkin siitä, että hiljaisuus tuntuu turhalta, voisihan odottaminen sujua rattoisamminkin.

Koska olen vanha nainen, valikoituu juttuseuraksi aika luonnostaan noin ikäiseni nainen. Kokemus ja ikä on opettanut aloittamaan varovasti, kaikki eivät halua ryhtyä juttusille, yksityisyyttä on kunnioitettava. On elämäntilanteita, joissa haluaa olla rauhassa, on mietittävää tai väsyttää. Aika moni on myös valinnut jonotusseurakseen kännykkänsä.

Jopa kaltaiseni karjalaiset geenit omaava ymmärtää, ettei vieraita ihmisiä saa häiritä omilla höpinnöillä lääkärien tai terveyskeskusten odotushuoneissa, sairaalassa eikä siunauskappelissa, silloin ihmisillä on omat huolet ja murheet. Poikkeuksia ovat ne tilanteet sairaalassa, jossa meidän molempien potilaiden hoidossa ollaan jo voitonpuolella ja alamme olla toiveikkaita, silloin kokemusten vaihto on sujunut luontevasti.

Pienistä arjen kohtaamisista tuntemattomien kanssa saa hyvää mieltä arkielämään.

Rupattelu voi myös ärsyttää kanssaihmisiä. Kerran täpötäydessä uimahallin pukuhuoneessa keskustelin tuntemattoman naisen kanssa. Tilannetta sivusta seurannut puolituttu kysyi myöhemmin, olenko niitä kauheita ihmisiä, jotka yrittävät ystävystyä kaikkien vieraiden ihmisen kanssa.

Lapset eivät murrosiässä aina katsoneet hyvällä äitiä, joka juuttui juttusille tuiki tuntemattomien kanssa ja mies huokaa edelleen näissä tilanteissa joutuessaan odottamaan tuleeko puolison puheeseen pistettä.

Lyhyet juttelut ovat palkitsevia ja niistä jää hyvä mieli. Kerta toisensa jälkeen huomaan miten yllättäviä asioita keskustelussa tulee esille ja ennen kaikkea miten mukavia ihmiset pääsääntöisesti ovat. Pienistä arjen kohtaamisista tuntemattomien kanssa saa hyvää mieltä arkielämään.

Väittävät, että sää on turvallinen keskustelun aihe tuntemattomien kanssa. Kokemukseni mukaan ei kuitenkaan kannata aloittaa päivittelemällä huonoa säätä, koska se ei vie tarinointia eteenpäin. Hyvä sää sen sijaan kirvoittaa ajatustenvaihtoa vaikka mihin. Ihan kukkua on myös väite, etteivätkö  suomalaiset muka ryhtyisi juttusille. Pitää vain aloittaa.