Syöpäsilmälasein katsottuna hallitusohjelma huolestuttaa

Eduskunta pui parhaillaan tuoretta hallitusohjelmaa. Syöpänäkökulmasta tarkastellen ohjelmassa on valitettavasti paljon heikkouksia, joskin jokunen valopilkahduskin.

Kun ensimmäisen kerran luin hallitusohjelman terveyttä koskevat kirjaukset läpi, olin pettynyt, jopa vähän yllättynyt. Eikö siellä todellakaan ole mainintaa kansallisesta syöpästrategiasta? Vaikka tavoite syöpästrategian laatimisesta oli kaikkien syövän parissa toimivien yhteinen? Vaikka Suomi on yksi harvoista EU-maista, joista syöpästrategia yhä puuttuu? Vaikka syöpätapaukset lisääntyvät nopeaa tahtia, syöpähoidot kallistuvat ja sotesektorille syövästä koituva kuorma kasvaa?

Tämä on näkökulmastamme ohjelman ensimmäinen merkittävä puute. Hallitus ei edelleenkään sitoutunut laatimaan Suomelle kansallista syöpästrategiaa. Näin ollen se ei sitoutunut varautumaan syöpämäärien kasvuun, ehkäisemään syöpäpotilaiden eriarvoisuutta tai miettimään, miten resurssit kannattaisi käyttää kustannusvaikuttavimmalla ja oikeudenmukaisimmalla tavalla. Toivoa sopii, että mieli muuttuu hallituskauden aikana ja strategian valmistelu kuitenkin aloitetaan.

Soteleikkaukset uhkaavat hyvinvointia

Syöpäpotilaan etu on, että suomalainen sote-järjestelmä toimii kunnolla. Että lääkärille ja tutkimuksiin pääsee, että hoidot aloitetaan viiveettä, että potilasta tuetaan ja henkilökunta on motivoitunutta ja osaavaa. Tämä on myös koko Suomen etu. Se on hyvinvointiyhteiskunnan pohja: kun sairastuu, saa hoitoa. Toimiva sotesektori on myös talouden etu: kun sairaudet todetaan ja hoidetaan varhain, kustannukset ovat pienemmät ja ihmiset voivat paremmin kuin jos hoitoonpääsy viivästyy.

Tästä näkökulmasta uuden hallituksen sotelinja huolettaa. Ei meillä ole varaa leikata hoidosta. Jo nyt hoitoon – myös syövän osalta – liittyy eriarvoisuutta. Hyvinvointialueiden rahoitus on jo nyt puutteellista. Leikkaukset yhdistettynä henkilöstövajeeseen ovat täysin väärä suunta. On myös sääli, että hoitotakuun kiristäminen jää puolitiehen. Syövän kannalta on aina parasta, jos lääkärille ja tutkimuksiin pääsee mahdollisimman pian.

Potilasnäkökulmasta on myös iso ongelma, että kuluja vyörytetään entistä enemmän sairastavien kontolle. Hallitus aikoo nostaa terveydenhuollon asiakasmaksuja. Lisäksi lääkkeiden arvonlisäveroa korotetaan. Nämä molemmat ovat toimia, jotka osuvat eniten paljon sairastaviin ihmisiin. Kun sosiaaliturvaa samanaikaisesti leikataan, näitä heikennyksiä ei todennäköisesti myöskään kompensoida mitenkään. Maksajaksi jää siis potilas, joka jo nyt maksaa Suomessa terveydenhuollosta enemmän kuin monessa muussa länsimaassa.

Päihdepolitiikasta unohtui kansanterveys

Mikäli sotekuormaa halutaan keventää, avainasemassa on ihmisten terveyden edistäminen. Hallitusohjelmassa on annettu liikunnalle keskeinen rooli, mikä on hienoa. Liikkumista lisäämällä voidaan ehkäistä monia terveysongelmia ja kansansairauksia, myös syöpiä. Kuitenkin yhtä aikaa hallitusohjelma lisää terveysongelmia päihdepoliittisilla linjoillaan.

Alkoholin vähittäismyynnin rajan nostaminen 5,5 prosentista 8 prosenttiin tulee lisäämään alkoholin kulutusta. Se taas tulee lisäämään syöpiä, muita kansansairauksia, sotekuormitusta sekä muita yhteiskunnallisia ongelmia. Jo nyt alkoholi aiheuttaa Suomessa noin 2 100 syöpää vuosittain.

Hallituksen alkoholipoliittinen linja on muutenkin ns. salliva. Se voi tuntua mukavalta kuluttajanäkökulmasta mutta siinä unohtuu paitsi alkoholin ongelmakäyttäjät ja esimerkiksi lasten suojeleminen, myös se, että alkoholin kohtuukäyttö lisää sekin syöpäriskiä. Myös se taisi hallitukselta unohtua, että alkoholi laskee tuottavuutta. Miten se on linjassa hallituksen työllisyys- ja taloustavoitteiden kanssa?

Tupakka- ja nikotiinipoliittisesti hallituksen linja herättää ristiriitaisia ajatuksia. On hyvä, että tupakkaveroa kiristetään ja että nikotiinituotteille tulee vastaava vero kuin tupakalle. Verrattuna nykytilaan, jossa nikotiinipussien sääntely on täysin puutteellista, on tietysti hyvä, että ne tulevat osaksi tupakkalakia. Hallitus kuitenkin päätti sallia nikotiinipussit, vaikka vaihtoehtona olisi ollut suhtautua niihin kuten nuuskaan. Tätä mm. tupakka- ja nikotiinipoliittinen kehittämisryhmä esitti tammikuussa luovutetussa raportissaan. On todennäköistä, että tämä tulee lisäämään nikotiinipussien käyttöä suhteessa tilanteeseen, jossa ne olisi kielletty.

Kehuakin saa

Hallitusohjelmassa on myös hyviä kirjauksia. Yksi ilonaihe on palliatiivinen hoito ja saattohoito, joiden kehittämiseen hallitusohjelmassa on hyvät ja kunnianhimoiset kirjaukset. Erillistä rahoitusta ei ole kuitenkaan osoitettu. Täytyy toivoa, että asia saadaan eteenpäin – onhan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laadussa, resursseissa ja osaamisessa paljon parannettavaa.

Hallituksen tutkimuspolitiikassa on paljon järkeä. TkI-panostusten nostaminen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta on itsessään tärkeä perusta. Myös terveyttä koskeva tutkimus on ohjelmassa mukana, mm. yliopistosairaalalisä ja toisiolaki. Se lupaa hyvää.

Hallituksen lääkepoliittisissa linjauksissa on paljon kaikkea. Meidän näkökulmastamme kiinnostava on kirjaus siitä, että avohoidon ja sairaalalääkkeiden käyttöönoton arviointiprosessit ja -kriteerit uudistetaan ja yhtenäistetään. Tässä on mahdollisuus sekä potilaiden yhdenvertaisuuden että hoidon kustannusvaikuttavuuden parantamiseen.

Me ja muut kansanterveysjärjestöt tavoittelimme ennen vaaleja poikkihallinnollisen tarttumattomien sairauksien ohjelman laatimista. Hallitusohjelmaan on kirjattu kansallinen terveys- ja hyvinvointiohjelma. Tämä kuulostaa hyvältä.

Kiinnostava hallituskausi on jälleen tulossa. Vaikka ohjelma on Syöpäjärjestöjen näkökulmasta haastava, on tulevina vuosina varmasti tiedossa paljon paikkoja kansanterveyden ja syöpäpotilaiden tilanteen edistämiseen. Siihen työhön me olemme sitoutuneet.