Ihmisen ja koneen liitto syvenee 

Kun polkupyörä keksittiin, se mullisti ihmisten elämän. Muutamassa vuodessa keksintö levisi kaikkialle maailmassa ja teki massoista vapaita. Se oli kevyt, edullinen ja aikansa nopein kulkuväline. Pyöräilemään intoutuivat niin Yhdysvaltain tuleva presidentti Woodrow Wilson kuin tsaarikin. Jos oltaisiin eletty 1890-luvun sijaan 2020-lukua, olisi varmasti intoiltu “disruptiivisesta innovaatiosta”. Vossikkakuskien työt kävivät vähiin.

Sata vuotta myöhemmin Applen perustaja Steve Jobs sanoi, että tietokone on mielen polkupyörä. Niillä onkin häkellyttävän paljon yhteistä. Polkupyörä teki ihmisestä koko eläinkunnan energiatehokkaimman liikkujan. Tietokone on tehnyt saman kyvyllemme käsitellä ja jalostaa tietoa, ja luoda uutta. Vielä 1950-luvulla “computer” eli tietokone englanniksi oli ihmisen työtehtävän nimi. Se korvasi hallien täydeltä laskutoimituksia tekeviä ihmisiä.

Viime kuukausina on tullut selväksi, että olemme taas vastaavanlaisen murroksen kynnyksellä. Luovat tekoälysovellukset ovat alkaneet kirjoittaa, piirtää, ohjelmoida ja säveltää kuin ihmiset. Samaan aikaan ne tunnistavat potilaiden näytteistä syöpäkasvaimia ja käsittelevät virastojen hakemuslomakkeita.

“Ihmisen ja tekoälyn yhteistyö voi mahdollistaa jotain sellaista, mitä emme vielä voi kuvitella. Tämä voi johtaa uusiin läpimurtoihin tieteessä, teknologiassa ja muilla aloilla. Lisäksi tekoälyn avulla voidaan kehittää uusia sovelluksia, jotka voivat parantaa ihmisten elämänlaatua ja tehdä elämästä helpompaa ja tehokkaampaa.”, kirjoittaa ChatGPT-tekoäly kun kysyn siltä millainen ihmisen ja koneen liitto on tulevaisuudessa.

Jos haluaisin, tekoäly kirjoittaisi jo koko tämän kolumnin puolestani. Mieleen tulee laulaja-lauluntekijä Nick Caven reaktio tekoälyn kirjoittamaan mukaelmaan hänen lauluistaan. “Tämä on irvokasta pilkkaa koko ihmisenä olemista kohtaan”, hän manasi tekolaulun sanoja lukiessaan.

Kuvittajatkin ovat raivoissaan, kun luovan tekoälyn piirroksessa on tunnistettavissa selkeitä piirteitä heidän tyylistään. Voiko kone inspiroitua toisen taiteesta kuten ihminen, vai onko kyseessä vain röyhkeä kopio? Tekoälyä voi jopa pyytää maalaamaan vaikka Akseli Gallen-Kallellaa jäljitellen uutta kansallistaidetta.

Mutta onko sillä väliä, että nämä sanat olen kirjoittanut minä, eikä ChatGPT?

Polkupyörän, tietokoneen ja tekoälyn tulevaa historiaa yhdistää yksi ihmiskunnan supervoima. Olemme maapallon mukautuvaisin eläinlaji, joka on ensin luonut omat työkalunsa, mutta sen jälkeen työkalut ovat yhtälailla muovanneet meitä.

Selviydymme sairauksista, joihin esi-isämme olisivat kuolleet, mutta pyöräilyn sijaan unohdamme liikuttaa kehojamme. Ravintomme on monesti prosessoitu sellaiseksi, etteivät isovanhempamme tunnistaisi sitä ruoaksi. Sadassa vuodessa elämäntapamme on mullistunut useampaan kertaan.

Silti ihminen pysyy samana. Uskon että tekoälyn nousu muistuttaa meitä siitä, mitä ihminen janoaa. Me haluamme samaistua toisen kokemuksiin, eläytyä ja tuntea. Opettelin jongleeraamaan, koska tiedän että ihmisen tekemänä se on jännittävää. Jongleeraava robotti tuskin kiinnostaa ketään.

Monessa asiassa kuitenkin löydämme viereltämme tekoälyn, joka muuttaa ihmisen työtä. HUSin lääkäreiden saneluita ei enää tallenna tekstinkäsittelijä vaan tekoäly. Yhteistyössä patologin kanssa se tekee diagnostiikasta tarkempaa. Samalla se saa meidät keskittymään entistä enemmän siihen, missä ihminen on hyvä.

Ehkäpä tekoäly ei enää olekaan mielen polkupyörä, vaan peili, jonka avulla opimme tuntemaan ihmisyyden entistä paremmin.