Nuorten tukemisessa onnistutaan tiedostamalla ikävaiheen ainutlaatuisuus
Nuorten kasvava tuen tarve mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä on ollut paljon esillä poikkeusolojen aikana ja sen jälkeen.
Huolta nuoria kohtaavissa ammattilaisissa on aiheuttanut etenkin nuorten sosiaalinen jännittäminen. Eikä ihme, sillä myös tilastojen valossa sosiaalinen ahdistuneisuus on yleistynyt viime vuosina niin yläkouluikäisillä kuin toisella asteella opiskelevilla nuorilla. Vuoden 2023 Kouluterveyskyselyn mukaan reilusti yli kolmannes toisen asteen opiskelijoista kokee sosiaalista ahdistuneisuutta. Tytöt erottuvat tilastosta lähes 50 prosentilla. Kehitys on merkittävää, sillä kymmenen vuotta sitten kaikkien opiskelijoiden luku oli alle 20 prosenttia.
Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen heijastuu suoraan nuorten opiskelukykyyn sekä vaarantaa olennaisesti kokonaisvaltaista hyvinvointia. Oikeanlaisen tuen antaminen vaatii nuoria kohtaavilta aikuisilta ymmärrystä nuoruuden kehityksellisistä erityispiirteistä.
Nuoruuden erityinen ikävaihe
Nuoruusiän kehitykselliset erityispiirteet selittävät osittain sen, miksi sosiaalisten tilanteiden jännittäminen alkaa tyypillisimmin tässä ikävaiheessa. Nuoren kehossa ja erityisesti aivojen kehityksessä tapahtuu suuria muutoksia, joiden myötä mieli on jatkuvassa valppaustilassa ja erityisen haavoittuvainen. Aivot reagoivat herkemmin nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa, joka altistaa sosiaalisen jännittämisen kehittymiselle. Myös yksillölliset taustatekijät ja synnynnäiset ominaisuudet toimivat altistavina tekijöinä.
Nuoruuden ikävaiheessa vertaisuhteiden merkitys ja ryhmään kuulumisen tarve saa uuden aiempaa suuremman merkityksen nuoren elämässä. Samaan aikaan sosiaaliset tilanteet ja ihmissuhteet monimutkaistuvat. Monenkirjavat tunteet koetaan tavallista voimakkaammin ja niiden säätely vaatii vielä harjoittelua. Pelko torjutuksi tulemisesta on läsnä nuoren päivittäisessä arjessa.
Arviointi- ja harkintakyky ovat vasta kypsymässä. On tyypillistä, että nuori alkaa tulkita sosiaalisia tilanteita itselleen epäedullisella tavalla ja tehdä niistä äkkipikaisia johtopäätöksiä. Nuori voi kokea olevansa muiden kielteisen arvioinnin kohteena, vaikka näin ei todellisuudessa olisi. Mielen sopukoissa vilisee siis aiempaa enemmän havaintoja ja tulkintoja, jotka saavat aikaan haitallista stressiä ja epävarmuutta heikentäen yleistä jaksamista. Sulkeutuminen ja sosiaalisten tilanteiden välttely ovat nuorelle tapoja suojella itseä haavoittumasta.
Elämme edelleen poikkeusolojen jälkitilassa, jossa kasvokkaisten ihmiskontaktien rajoittamisen jälkeen nuorilta odotetaan kykyä olla vuorovaikutuksessa, ilmaista mielipiteensä ja toimia ryhmässä. Tässä erityisessä ajassa ja tärkeässä kehitysvaiheessa nuoret yrittävätkin parhaansa mukaan sopeutua sekä kehon ja mielen muutoksiin että moniin ulkoa tuleviin odotuksiin. Tehtävä ei ole helppo, mutta se on mahdollinen oikeanlaisella tuella, josta me aikuiset olemme vastuussa. Nuoria kohdatessa on tiedostettava, että oikuttelevalta vaikuttavan käytöksen takana on aina ainutlaatuisessa kehitysvaiheessa oleva herkkä ja hauras ihminen, jolla on suuri tarve ymmärretyksi tulemiselle.
