Resilienssi on voimavara, jolla luodaan parempaa tulevaisuutta

Koronakriisi on asettanut meidät aiempaa selvemmin vastakkain elämän tosiasioiden kanssa, johon kuuluvat sairaus, heikkous, kuolema, ennakoimattomuus ja epävarmuus. Nämä asiat eivät ole vain ikääntyneiden tai jonkin erityisen sairausryhmän asioita, vaan ovat osa kaikkien meidän ihmisten elämää. Meistä jokainen kohtaa elämässään vastoinkäymisiä ja voi sairastua vakavasti. Koronapandemia ja rajoitustoimet ovat vaikuttaneet kaikkien meidän sosiaalisiin suhteisiin, päivittäisen elämän rakenteisiin ja arjen toimiin. Tilanne uuvuttaa monia.

Koronaa koskevien rajoitustoimien ja suosituksien tarkoituksena on turvata väestön terveys ja terveydenhuollon kantokyky koronakriisin aikana, hidastaa korona viruksen leviämistä sekä suojata riskiryhmiä. Näiden poikkeustoimien kääntöpuolena on vakavia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Taakan kantavat ne, jotka ovat jo ennestään heikoilla. Koronan aiheuttamien poikkeustilanteen synnyttämät pelot ja huolet konkretisoituvat Syöpäjärjestöjen asiakkaiden yhteydenottojen määrinä sekä tuen tarpeiden kasvuna.

On ymmärrettävä tilanteen vakavuus niin yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille kuin elinkeinoelämälle, taloudelle sekä yhteiskunnan sieto- ja kantokyvyllekin. Toivoisin kuitenkin kuulevani enemmän keskustelua ja puhetta siitä, mitkä ovat yhteiskuntamme voimavarat, keinot ja välineet, jolla selviydymme ja lähdemme rakentamaa tulevaisuutta poikkeustilanteessa ja sen päätyttyä.

Yhteiskunnat elpyvät koronaviruksesta nopeasti, jos ne ovat resilienttejä

Tutkin omassa väitöskirjatutkimuksessani rintasyöpään sairastuneiden terveyteen liittyviä henkilökohtaisia voimavaroja. Aiemmassa terveystieteiden tutkimuskirjallisuudesta nousee esiin resilienssi syöpään sairastuneiden selviytymistä tukevana voimavarana. Resilienssi määritellään tieteenalasta riippuen eri tavoin. Oma vapaan tulkintani ja määritelmäni mukaan resilienssillä tarkoitetaan yksilön tai yhteisön kykyä selvitä vaikeuksista sekä sopeutua muutokseen. Se tarkoittaa myös kehittymistä ja oppimista vaikeuksien ja muutoksista selviytymisen myötä, joka puolestaan lisää hyvinvointia.

Resilienssiä voidaan tarkastella myös yhteiskunnan vaikeuksien kestämisen kyvykkyyden kautta. Voidaan puhua yhteiskunnan resilienssistä. Yhteiskunnat elpyvät koronaviruksesta nopeasti, jos ne ovat resilienttejä. Resilientti yhteiskunta voi hyötyä ulkopuolisesta kriisistä ja muuntautua uuteen toivottuun parempaan tasapainotilaan ja tulevaisuuteen. Uskon että Suomi voi olla tällainen resilientti yhteiskunta. Olemmehan me kuitenkin maailman onnellisin kansa.

Mitkä ovat suomalaisen yhteiskuntamme voimavarat, joilla selviydymme koronasta? Miten voimme koronan jälkeen ryhtyä rakentamaan parempaa yhteiskuntaa?

Kriisistä eteenpäin kulkeminen inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti vahvalla tavalla vaatii yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden yhteistä panosta. Ratkaisevaa on, että meillä on kaikilla yhdensuuntainen päämäärä, selviytyminen ja eheytyminen. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, miten poikkeustilanteessa kunnat, järjestöt, seurakunnat ja yritykset ovat löytäneet uusia yhteistyön muotoja, joilla helpotetaan selviytymistä muuttuneessa arjessa. Valtioneuvoston kanslian julkaisussa 6/2020 ”Hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistaminen koronakriisin aikana ja sen jälkeen” on kuvattu koronakriisistä eteenpäin kantavat yhteiskunnalliset voimavarat (eetos):

Ihmisarvo. Kaikilla ihmisillä on yhdenvertainen ja luovuttamaton arvo ja oikeus hyvään elämään sekä osallisuuteen yhteisestä hyvinvoinnista. Jokaisen on voitava luottaa siihen, että sairastuessaan saa mahdollisimman hyvää hoitoa eikä elämän vaikeuksien keskellä jää yksin ja vaille tukea. Tämän lähtökohdan tulee ohjata sekä julkisen vallan että kansalaisyhteiskunnan toimintaa.

Ihmisten keskinäinen riippuvuus. Se mitä yhdelle ihmiselle tapahtuu, koskee kaikkia. Yksikään ihminen tai yhteisö ei selviydy yksin ja omassa varassaan. Koronan seuraukset ovat raskaita eristetyiksi joutuneille ja niille, joilla ei ole mahdollisuutta eristäytyä. Mitä heikommat ovat ihmisen omat voimavarat selvitä, sitä vahvempi on yhteisöjen ja julkisen vallan velvollisuus turvata selviytyminen. Tuella ja hoivalla onkin perustava merkitys yhteiskunnallisena voimavarana.

Erityinen huomio ja panostus kriisissä ja siitä palautumisessa on siksi suunnattava sinne, missä poikkeustilanteen aiheuttamat ja sen paljastamat inhimilliset, sosiaaliset ja taloudelliset murtumat ovat suurimmat. Ne voivat olla suuret joko siksi, että kriisi itsessään on ne aiheuttanut, tai siksi, että voimavarat ottaa vastaan muuttunut tilanne ovat olleet jo ennalta heikot.

Resilientti yhteisö tai yhteiskunta pysyy yhdessä vahvana, minkä tahansa kriisin keskellä

Resilientti yhteisö tai yhteiskunta pysyy yhdessä vahvana, minkä tahansa kriisin keskellä. Niin mekin Syöpäjärjestössä haluamme pysyä vahvana järjestönä ja jakaa voimavarojamme, koska tiedämme että niistä on eniten hyötyä ihmisille kriisin kohdatessa. Pyrimme koronasta huolimatta tarjoamaan syöpään sairastuneille tukea sekä merkityksellisiä kohtaamisia, järjestämään tapahtumia, ryhmiä ja kuntoutuskursseja, joko etämuotoisesti verkossa tai kasvokkain, jolloin noudatamme kaikkia viranomaistemme suosituksia viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.

Meillä jokaisella on voimavaroja, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Omat voimavarat täytyy tunnistaa sekä herätellä ja valjastaa käyttöön vastoinkäymisissä. Niin koronasta kuin syövänkin aiheuttamista vaikeuksista ja muutoksista selvitään parhaiten yhdessä yhdistämällä voimavarat. Älä siis jää yksin tässä koronan aiheuttamassa poikkeustilanteessa tai syövän aiheuttamissa vastoinkäymisissä omien pelkojen, huolien ja murheiden kanssa. Me Syöpäjärjestön ammattilaiset ja vapaaehtoiset eri puolilla Suomea haluamme olla tukenasi nyt poikkeusaikana ja tulevaisuudessa.