Syöpäjärjestöjen toiveita hallitusneuvottelijoille

Minkä pitäisi muuttua, minkä säilyä, jos hallitusneuvottelujen tavoitteeksi otetaan suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen? Millaista politiikkaa pitäisi tehdä sosiaali- ja terveyspalvelujen vahvistamiseksi ja potilaiden tilanteen helpottamiseksi?

Syöpäjärjestöt esittää hallitusneuvottelijoille neljä toivetta, jotka samanaikaisesti ovat ratkaisuja vallitsevaan sotekriisiin.

1. Varaudutaan kasvaviin syöpämääriin

Suomen tulee laatia kansallinen syöpästrategia. Se on paras tapa varautua syöpäpotilaiden määrän kasvuun. Vuoteen 2035 mennessä syöpätapausten arvioidaan lisääntyvän 30 %. Valtaosa uusista potilaista on iäkkäitä. Samaan aikaan syöpähoidot yksilöllistyvät ja kallistuvat. Syöpäkuolleisuudessa on jo nyt alueellisia ja sosio-ekonomisia eroja. Suomessa ei ole valtakunnallisesti yhtenäisiä syövän hoitopolkuja ja -käytäntöjä.

Tilanteelle on välttämätöntä tehdä jotain. Meidän, ja monen muun syöpäalan toimijan, mielestämme ratkaisu on kansallisen syöpästrategian laatiminen. Kyse on yhdessä laaditusta näkemyksestä syövän ehkäisyn, seulontojen, diagnostiikan, hoidon, kuntoutuksen, psykososiaalisen tuen sekä syöpätutkimuksen tulevaisuudesta. Strategia kattaisi siis koko syöpään liittyvän ”polun” ja sen tavoitteena olisi ehkäistä syöpiä ja syöpäkuolemia, parantaa potilaiden elämänlaatua sekä varmistaa resurssien paras ja kustannusvaikuttavin käyttö.

Suomalainen syöpäpotilas tarvitsee syöpästrategiaa. Samalla se on tarpeen koko sote-sektorin kannalta, sillä siinä on kyse varautumisesta, vaikuttavuudesta ja yhdenvertaisuudesta, joille kaikille on kysyntää sote-maailmassa.

2. Ehkäistään sairauksia

Yksi Suomen kohtalonkysymyksistä on se, miten ihmiset voivat. Se määrittää, kuinka paljon rahoja sosiaali- ja terveyspalvelut nielevät, kuinka moni pärjää työkykyisenä työelämässä ja kuinka vaikeaksi hyvinvointivaltion rahoitus osoittautuu.

Mitä useampi sairaus ja ongelma voidaan ennaltaehkäistä, sen parempi sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Sairauksien ehkäisyä ja terveyden edistämistä voidaan ja tulee tehdä sote-palvelujen osana. Ensisijaisesti kyse on kuitenkin muusta: Millainen on se ympäristö, jossa jokainen meistä elää arkeaan? Onko meidän helppoa tehdä terveytemme kannalta järkeviä ratkaisuja?

Arkemme ei rakennu sotesta vaan se rakentuu asuinympäristöistä, liikkumisesta, ravinnosta, harrastuksista, työstä, koulusta. Siksi terveyden edistämisen on noustava keskiöön ihan kaikessa politiikassa. On poliittisten päättäjien vastuulla luoda rakenteita, jotka mahdollistavat ihmisille terveellisen elämän.

Esitämme Suomelle tarttumattomien sairauksien ohjelmaa, jonka tavoitteena olisi vähentää kansansairauksia ja parantaa ihmisten terveyttä ja toimintakykyä. Se olisi poikkihallinnollinen, sektorirajat ylittävä ja eri hallinnon tasoille ulottuva ohjelma.

Lisäksi esitämme laaja-alaisen terveysperusteisen veron käyttöönottoa. Veron tavoitteena olisi tehdä terveellisestä ravitsemuksesta edullisempaa ja epäterveellisestä kalliimpaa. Näin se auttaisi ihmisiä valitsemaan terveellisemmän vaihtoehdon – ja toisaalta ohjaisi elintarviketeollisuutta muuttamaan reseptejään terveellisemmiksi.

Sairauksien ehkäisyssä ei voi unohtaa päihdepolitiikkaa. Alkoholi ja tupakka ovat taustalla hyvin monissa kansansairauksissa. Alkoholin arvioidaan aiheuttavan vuodessa yksinomaan 2 100 syöpää Suomessa. Joka kolmas syöpä taas johtuu tupakasta.

Suomen on välttämätöntä jatkaa kunnianhimoista tupakka- ja nikotiinipolitiikkaa, jonka tavoitteena tulee olla nikotiinittoman Suomen saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä. Hyvä keino tähän on toteuttaa tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämisryhmän esittämiä toimenpiteitä (tammikuu 2023).

Mikäli haluamme edistää terveyttä, alkoholin saatavuutta ei tule lisätä. Jos Alkon monopoli purettaisiin, alkoholin kokonaiskulutus nousisi 9 % ja alkoholikuolleisuus 14 %. Tämä olisi kestämätön tie.

3.  Resursoidaan sote riittävästi

Sote-palveluista leikkaaminen vetäisi maton suomalaisten terveyden alta. Kyse ei ole vain suorien leikkausten välttämisestä vaan myös siitä, että resursseissa on jo vajausta, hoitojonot ovat pitkiä ja väestön ikääntyminen tulee lisäämään palvelutarvetta. Siksi on välttämätöntä arvioida hyvinvointialueiden tulevat resurssitarpeet realistisesti ja osoittaa niille riittävä valtionrahoitus.

Hoitojonot ja henkilöstövaje alkavat jo muodostua esteeksi hoitoonpääsylle ja toimiville hoitoketjuille. Jos taas diagnosointi tai hoidot viivästyvät, sairaudet voivat pahentua ja kroonistua, ja hoidot taas usein toimivat huonommin ja ovat kalliimpia.

Sote-uudistuksen jälkeen sektori tarvitse riittäviä resursseja, työrauhaa ja työolojen parantamista. Jos ammattilaisvaje pahenee, peruspalveluja ei voida taata. Se on uhka suomalaisten terveydelle, myös syövän diagnosoinnille ja hoitojen etenemiselle.

Tarvittavia rahoja ei voi ottaa sairastavilta. Potilaiden maksuosuus on jo nyt Suomessa korkea verrattuna muihin maihin. Asiakasmaksuja ei ole varaa nostaa – tälläkin hetkellä moni sairastava joutuu valitsemaan hoidon ja ruuan välillä. Asiakasmaksulainsäädäntöä tulee uudistaa ja mm. poistaa terveyskeskuslääkärimaksut ja uudistaa maksukattoja niin, että potilaiden tilanne helpottuu.

4. Satsataan vaikuttavuuteen

Terveydenhuollon resurssit kannattaa käyttää siihen, mikä toimii. Kuitenkaan tietoa monien hoitojen vaikuttavuudesta ei tosiasiassa ole. Hoitojen vaikuttavuudesta tulisi kerätä systemaattisesti tietoa sekä tutkia käytössä olevien ja uusien hoitojen vaikuttavuutta. Vaikuttavuustietoa tarvittaisiin sekä hoitopäätösten että terveydenhuollon johtamisen tueksi. Hoidoista, joilla ei ole vaikuttavuutta, tulisi luopua.

Tulee myös varmistaa, että potilaita hoidetaan samoilla, vaikuttavilla menetelmillä ympäri Suomen. Nyt hoitokäytännöt ja käytettävissä olevat lääkkeet voivat vaihdella eri alueilla. Tämä on este sekä vaikuttavuudelle että potilaiden väliselle yhdenvertaisuudelle.

Yksi osa terveydenhuollon vaikuttavuutta on se, että hoidetaan potilasta kokonaisvaltaisesti. Tässä kuntoutus- ja tukipalvelut ovat avainasemassa. Ei ole järkeä vain hoitaa vakavaa sairautta mutta jättää hoitamatta sairaudesta tai hoidosta aiheutuvia haittoja. Jos taas sairastuneen työ- ja toimintakykyä tuetaan, voidaan saada työikäiselle potilaalle vuosia työelämässä tai ikääntyneelle vuosia itsenäistä elämää, jotka muuten menetettäisiin sairauden vuoksi.

Ihmisten terveydessä on kyse paljon enemmästä kuin vain sairauksien puutteesta ja itse kunkin subjektiivisesta kokemuksesta. Siinä on kyse työkyvystä, kotona pärjäämisestä, aktiivisesta elämästä, palvelujen rahoituksesta, hyvästä arjesta – koko hyvinvointivaltiosta. Siksi ihmisten terveyden tulee olla hallitusneuvottelujen ytimessä.