Tosiasiat ovat salaliittotarinoita ihmeellisempiä

Italian “saappaan koron” muodostavassa Apulian maakunnassa on 1200-luvulla rakennettu linna, Castel del Monte. Kuvankaunis maailmanperintökohde tunnetaan myös italialaisen eurosentin kolikon kuva-aiheena. Monelle syöpäpotilaalle linnalla on kuitenkin merkitys, jonka harva heistäkään tietää.

1950-luvulla italialaiset lääketehtaan tutkijat saapuivat linnan alueelle, ja keräsivät laboratorioonsa sen punaista maaperää. Maaperästä eristettiin bakteeri, jonka muodostama antibiootti osoittautui erityisen tehokkaaksi koe-eläimien kasvaimien hoidossa. Vuosikymmen myöhemmin sama vaikutus todettiin myös ihmisten leukemian ja lymfooman hoidossa.

Nykyisinkin syöpähoidoissa käytetyn doksorubisiinin kirkas väri on yhä sama punainen, joka värjää Castel del Montea ympäröivää maata. Parikymppisenä istuin syöpätautien poliklinikalla ja katselin tippa kerrallaan verisuoneen putoavan, polttavan aineen kaunista väriä. Tunsin syvää kiitollisuutta tiedettä ja sitä inhimillistä uteliaisuutta kohtaan, jolla kehitämme kykyämme lääkitä toisiamme ja samalla ymmärrystä maailmasta.

Vähintään yhtä vaikuttava suoritus on, kuinka puolessatoista vuodessa maailmanlaajuista pandemiaa vastaan kehitettiin sarja erittäin tehokkaita rokotteita. Ne eivät syntyneet ihmeen, vaan valtavan pohjatyön kautta. Sekä BioNTechin että Modernan tutkimusryhmät ovat kehittäneet 2000-luvun alkupuolelta lähtien ensimmäisiä lupaavia syöpärokotteita mRNA-teknologian avulla, jota voitiin nyt hyödyntää koronaviruksen torjuntaan.

Taustalta löytyy jälleen uskomattomia tositarinoita ihmisten sinnikkyydestä. Kenties merkittävimmän työn teki unkarilainen Katalin Karikó. Hän vietti 1990-luvun keräten tutkimukselleen hylkäyskirjeitä ja menetti virkansa yrittäessään todentaa mRNA-teknologian mahdollisuuksia. Vuosikymmenen jälkeen hän löysi työparinsa Drew Weissmanin kanssa ratkaisun menetelmän ydinongelmaan. Uskon, että he ovat tulevia Nobelin palkinnon saajia.

BioNTechin perustanut aviopari on puolestaan turkkilaisten maahanmuuttajien lapsia. Autotehtaan työntekijän poika Ugur Sahin oli lukionsa ensimmäinen Turkissa syntynyt. Nyt hän ja hänen tutkijavaimonsa Özlem Türes ovat Saksan rikkaimpia ihmisiä.

Miksi näillä tarinoilla on merkitystä? Koska tosiasiat ovat salaliittoja ihmeellisempiä.

On valtavan turhauttavaa, että kaikesta tästä työstä huolimatta sadat tuhannet terveet suomalaisetkin kieltäytyvät ottamasta koronarokotetta, ja näin kantamasta vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista.

Toimivassa yhteiskunnassa on pyrittävä erottamaan maailman olemus sen päälle rakennetuista käsityksistä.

Sen sijaan he kuuntelevat puoskareita, jotka väittävät mielenhallinnan parantavan koronan ja syövän, tai mediapersoonia jotka kiistävät koko koronaviruksen vaarallisuuden.

Pandemiavuodet ovatkin herättäneet pohtimaan sitä, miten arvokasta jaettu kuva tosiasioista on. Siinä missä rajoitustoimien laajuus on mielipidekysymys, lujin usko tai röyhkein asenne ei tee koronavirusta olemattomaksi. Toimivassa yhteiskunnassa on pyrittävä erottamaan maailman olemus sen päälle rakennetuista käsityksistä. Ei liene sattumaa, että tiedevastaiset öykkärijohtajat kuten Donald Trump ja Jair Bolsanaro ovat onnistuneet pandemian torjunnassa heikoiten.

Myös syöpäpotilaat joutuvat liian usein kuulemaan onttoja fraaseja kuten “sairaudesta saattaa selvitä oikealla asenteella”. Solumuutoksia ei voiteta tahdonvoimalla, vaan lääkkeillä.

Onkin aika ymmärtää, että esimerkiksi syövän kohdalla oikea asenne on ollut niillä tutkijoilla, jotka ovat kaivaneet Castel del Monten maaperää, tai Katalin Karikólla, joka ei lannistunut hylkäyskirjeistä.

Me siitä hyötyneet voimme olla kiitollisia, ja löytää sitten omat tapamme maksaa hyvää eteenpäin.