Vahvalle pohjalle on ollut hyvä rakentaa

Jään tänä kesänä eläkkeelle. Nyt käytän tilaisuuden hyväkseni ja arvioin, miten Syöpäjärjestöt ja minä itse olemme muuttuneet.

Olen toiminut yli neljäsosan työurastani Syöpäjärjestöjen pääsihteerinä. Kun lasketaan mukaan kuusi vuotta Syöpärekisterin tutkijana työurani alussa, kattaa Syöpäjärjestöjen työsuhteeni yli 40 prosenttia työhistoriastani.

Valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi vappuaattona vuonna 1985. Jo vapun jälkeisenä päivänä astuin sisään Syöpärekisterin ovesta Liisankadulla. Kahden edellisen päivän aikana olin ystävieni kanssa muuttanut Tampereelta Helsinkiin työpaikkani lähelle Oikokadulle luokkakaveriltani vuokraamaani 19 neliön yksiöön.

Tutkijantyön aloittaminen, innostava työyhteisö ja aikuiselämäni ensimmäinen kesä Helsingissä olivat huumaava kokemus. Vielä paremmaksi kaikki muuttui, kun Tampereelle kesäksi mummolaan jäänyt poikani muutti luokseni ja aloitti koulunkäynnin elokuussa.

Vuonna 1985 Syöpäjärjestöjen pääsihteerinä oli vielä Niilo Voipio ja Syöpärekisterin johtajana professori Erkki Saxén. Oli suuri ilo toimia heidän alaisinaan. Heidän kanssaan työskentely kautta loi minulle siteen pitkälle historiaan. Kummatkin olivat olleet mukana jo 1950-luvun alussa, Voipio rakentamassa perustan Syöpäjärjestöjen kasvulle ja Saxén perustamassa Suomen Syöpärekisteriä.

On hyvin pitkälle Niilo Voipion ansiota, että Syöpäsäätiö ja Suomen Syöpäyhdistys toimivat tiiviisti yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. Hänellä oli myös suuri rooli jäsenyhdistysten perustamisessa 1950-luvun alusta alkaen. Syöpärekisterin keskeiset toimintaperiaatteet ja tavoitteet määriteltiin aikanaan jo Erkki Saxénin toimesta. Syksyllä 2021 tapasin 100-vuotissyntymäpäiväänsä viettävän Erkki Saxénin, päivää ennen hänen kuolemaansa. Tätä kirjoittaessani tunnen heidän olevan saattelemassa minua lempeästi eläkkeelle.

Johtaja ei tee työtään koskaan yksin

Voipion seuraaja lääkintöneuvos Liisa Elovainio ja hänen seuraajansa LKT Harri Vertio rakensivat Syöpäjärjestöistä Suomen suurimman potilas- ja kansanterveysjärjestön. Terveyden edistäminen ja syövän ehkäisy olivat kummankin pääsihteerin agendalla ykkösenä. Syöpäjärjestöt uudistui ja menestyi uusilla alueilla. Järjestön painoarvo yhteiskunnassa vahvistui entisestään. Saxénin seuraaja professorit Lyly Teppo ja hänen jälkeensä Timo Hakulinen johdattelivat Syöpärekisterin kansainväliseksi tutkimuksen huippuyksiköksi ja merkittäväksi kansanterveyden edistäjäksi Suomessa.  Lääketieteen tohtori Nea Malila on jatkanut tätä kehittämistyötä ansiokkaasti. Johtaja ei tee työtään koskaan yksin, organisaatio onnistuu vain, jos kaikki toimivat yhteisen päämäärän hyväksi. Syöpäjärjestöillä on ollut aina alansa parhaat asiantuntijat, jotka ovat innolla ja määrätietoisesti kehittäneet toimintaa.

Omat tavoitteeni, jotka esittelin henkilöstölle ja jäsenyhdistyksille vuonna 2011, ovat ilokseni toteutuneet ja sen lisäksi paljon muuta. Vaikken ole oikea henkilö arvioimaan omaa kauttani, toivon minun kauteni muistetaan jäsendemokratian vahvistumisesta, Syöpäsäätiön roolin vahvistaminen myös jäsenyhdistysten tukijaksi, varainhankinnan ammattimaistumisesta, syöpätutkimuksen rahoituksen kasvusta, strategioiden valmistelusta järjestön yhteistyönä ja niiden aktiivisesta toimeenpanosta. On myös asioita, joissa en koe onnistuneeni kovin hyvin.

Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia toimia huippuasiantuntijoiden ja hienojen ihmisten kanssa niin keskustoimistossa ja jäsenyhdistyksissä.  Syöpäjärjestöt on hyvissä käsissä tulevaisuudessakin.