Syöpäjärjestöt: sopeutuminen rahoitusleikkauksiin oltava hallittua

Ehdotettu A-vaihtoehto vaatii jatkotyöstöä ollakseen toteutettava, mutta sisältää elementtejä, jotka olisivat toteutettavia molemmissa vaihtoehdoissa. Toisaalta hyvin yleisellä tasolla kuvattu B-vaihtoehto edellyttäisi syventämistä. Vaihtoehdot A ja B on kuvattu raportissa niin eri tavoin, että niihin on vaikea ottaa kantaa lausuntopyynnössä esitetyllä tavalla.

Syöpäjärjestöt suhtautuu kriittisesti myös esitettyihin teemoihin.

Suomen suurimpana kansanterveysjärjestönä Syöpäjärjestöt asettunee teeman ”Väestöterveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy” alle, mutta on huomionarvoista, että toimintamme ei asetu vain yhden teeman alle, eikä syöpään sairastumista ja syövän kanssa elämistä voida tarkastella vain ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Teemoja on kuvattu selvityksessä lyhyesti ja esimerkiksi jo sairastuneiden ja heidän läheistensä auttaminen ja tuki on mainittu vain sekundaariprevention potentiaalin näkökulmasta yhdellä lauseella. Esimerkiksi parantumatonta syöpää sairastaville tarjottava psykososiaalinen tuki tai saattohoidon tukihenkilötoiminta eivät asetu näin kuvattujen teemojen alle, vaan eri teemojen (kansanterveys, ikääntyminen, mielenterveys) väliin. Teemoituksen perusteluja olisi käytävä järjestöjen kanssa perusteellisesti läpi, jotta rahoitettavan toiminnan määrittely selkeytyisi.

Teemojen vaihtuminen kausittain aiheuttaa myös epäjatkuvuutta järjestön toiminnassa ja asiantuntemuksen rakentamisessa, eikä esimerkiksi vapaaehtoistoimintaa voida käynnistää ja lopettaa kausittain vaan siihen kouluttamisen ja sen rakenteiden luomisen ja tukemisen täytyy olla pitkäjänteistä.

Teemoitus esitetyllä tavalla jättää sivuun järjestöjen merkityksen erilaisille vähemmistöille, eikä erilaisten vähemmistöjen erityispiirteitä esimerkiksi syrjinnän tai huono-osaisuuden osalta tuoda esille. Laki sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta toteaa: ”Valtionavustusta voidaan myöntää laajasti sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Avustettavan toiminnan tulee osaltaan tukea ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja perusoikeuksien toteutumista.” Selvityshenkilön raportti ei tunnista järjestöjen merkitystä demokratian, kansalaisten oman toiminnan ja potilasryhmien oman yhteiskunnallisen vaikuttamisen toimijoina.

Järjestöt ovat olleet myös ketteriä vastaamaan yhteiskunnassa ja ympäristössä tapahtuviin muutoksiin uusilla toimintatavoilla ja -muodoilla. Esitetty teemoitus määrittää yhteiskunnallisesti tärkeät teemat kansalaisjärjestöjen ulkopuolelta ja avaa rahoituksen jatkuvalle ja toistuvalle poliittiselle tarkastelulle. Järjestöjen mahdollisuus suunnata ketterästi toimintaansa hiljaisten signaalien perusteella vaikeutuu.

Syöpäjärjestöt ei kannata myöskään hyvinvointialueiden järjestöavustusten siirtoa STEAn hallinnoitavaksi.

Syöpäyhdistykset tekevät alueilla tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa sekä terveyden edistämisessä että esimerkiksi syöpäpotilaiden psykososiaalisen tuen, vertaistuen, kurssitoiminnan ja saattohoidon tukihenkilötoiminnan mahdollistamiseksi. Jotta järjestöjen työ olisi mahdollisimman saavutettavaa ja vaikuttavaa, on kolmannen sektorin toiminnan kytkeydyttävä tiiviisti hyvinvointialueen hoito- ja palveluketjuihin.

Ohjautumisessa järjestöjen palveluiden piirin on tälläkin hetkellä haasteita, ja yhteyden katkaiseminen paikallisen ja alueellisen yhdistystoiminnan ja hyvinvointialueiden välillä ei ole toivottavaa. Järjestöavustukset ovat yksi keskeinen väline yhteensovittaa järjestöjen toiminta ja palvelut alueellisiin tarpeisiin, jotka tunnetaan parhaiten alueilla. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja siihen liittyvä yhteistyö eri toimijoiden kanssa on myös määritelty hyvinvointialueiden lakisääteiseksi tehtäväksi (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä §7).

Hyvinvointialueiden järjestöavustukset voivat myös olla summiltaan niin pieniä, että niiden raportointi STEAlle olisi huomattavasti työläämpää kuin hyvinvointialueelle raportointi. Toisaalta pienilläkin avustuksilla voi olla pienille paikallisille järjestöille suuri merkitys. On merkittävää, että alueellisia järjestöavustuksia voidaan jatkossakin myöntää myös omavastuuosuuksiksi STEA-rahoitusta hakiessa.

Syöpäjärjestöt huomauttaa myös, että jos hyvinvointialueiden järjestöavustukset siirtyisivät ehdotetusti STEAlle, ja samanaikaisesti STEA -avustuksissa luovutaan ehdotetusti paikallisen toiminnan nykyisen kaltaisesta avustamisesta (väestömäärä toimeenpanoalueella alle 35 000 henkilöä), jäävät pienet paikalliset järjestöt jatkossa kokonaan ilman järjestöavustuksia. Mahdolliset kuntien avustukset eivät useinkaan ole nykyjärjestelmässä näiden järjestöjen haettavissa silloin, kun niiden toiminta kytkeytyy hyvinvointialueen toimintaan. Kyse on kuntien ja hyvinvointialueiden keskinäisistä roolien jaoista järjestöjen avustamisessa. Seurauksena saattaisi olla monen paikallisesti merkittävän toiminnan loppuminen. On epäselvää, mihin esitetty 35 000 asukkaan raja perustuu. Keskimääräinen kuntakoko Suomessa vuonna 2022 oli 18 006 asukasta ja kuntien mediaanikoko 5 879 asukasta.

Syöpäjärjestöt ei kannata avustustoiminnan painotusten valinnan ja avustuksista päättämisen siirtämistä kauaksi alueellisesta ja paikallisesta tasosta.

Teemapohjainen yhteiskehittäminen vie aikaa

Selvityksessä todetaan, että teemapohjainen työskentely perustuu yhteiskehittämiseen ja ekosysteemiajatteluun. Syöpäjärjestöt pitää yhteiskehittämistä periaatteena hyvänä ns. ekosysteemin hahmottamiseksi, mutta tämä vaatii STEAlta paljon lisäpanostuksia ja järjestökentältä merkittävää resursointia valmistelutyöhön.
Teemapohjainen toimintamalli ja kansallisille prioriteeteille rakentuva uusi avustusjärjestelmä vaatii myös riittävästi valmistelua, ohjaamista ja aikaa, jota nyt käsillä olevien leikkausten valmisteluun on vain vähän. Vuodelle 2027 muutoksen toteuttaminen ei vaikuta realistiselta. Raportissa STEAlle on hahmoteltu myös muita uusia tehtäviä, kuten kouluttamista ja järjestöjen yhdistymisprosesseja, mitkä nekin vaatisivat lisäresursointia.

Muita huomioita

Syöpäjärjestöt kannattaa seuraavia raportissa esitettyjä asioita:

• Ay- ja Ak-avustuksen kolmivuotisuus
• Tuloksellisuus- ja vuosiselvityksen yhdistäminen
• Tilintarkastusraportin rajan nosto 500 000 euroon
• Lahjoitusten verovähennysoikeus

Lisäksi Syöpäjärjestöt kannattaa järjestöjen ja STEAn hallinnollisen taakan vähentämistä sekä vaikuttavuusperiaatetta sinänsä. Syöpäjärjestöt huomauttaa kuitenkin, että STEAssa on runsaasti tuloksellisuustietoa järjestöjen toiminnasta, jota olisi voinut selkeämmin hyödyntää selvitystyössä.
Toisaalta on myös toimintamuotoja, kuten saattohoidon vapaaehtoistoiminta, jonka tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta on hyvin vaikea osoittaa olemassa olevilla raportointitavoilla, niin merkityksellistä kuin toiminta kohderyhmälleen onkin (palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa olevat potilaat ja heidän läheisensä).

Ylipäätään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten toiminnassa ja palveluissa raportointi voi olla haastavaa mm. palveluiden käyttäjän anonyymiyden vuoksi. Silti matalan kynnyksen kolmannen sektorin toiminnalla (esimerkiksi vertaisryhmillä, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien päiväkeskuksilla tai muulla kohtaavalla toiminnalla) voi olla merkittävä kannatteleva rooli, millä säästetään myös muita julkisia varoja, kun ihmiset eivät ohjaudu epätarkoituksenmukaisesti esimerkiksi päivystyksiin.

Syöpäjärjestöt huomauttaa myös, että kansalaiset ja sote-ammattilaiset luottavat järjestöihin ja niiden järjestämiin palveluihin. Sote-uudistus on vähentänyt ihmisten luottamusta tarvittavan tuen saamiseen ja järjestöillä on merkittävä rooli esimerkiksi syöpäpotilaiden psykososiaalisen tuen ja kuntouttavan ryhmätoiminnan järjestämisessä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnalta edellytetään jo nyt tuloksellisuutta mm. vaikuttavuusketjun osoittamisella, aivan toisella tavalla kuin monessa muussa avustuksia saavassa järjestötoiminnassa.

Hallitusohjelmaan sidottua rahoitusosuutta Syöpäjärjestöt ei kannata, sillä se luo toimintaan lisää poukkoilevuutta. Jos esitetty teemoitus otetaan järjestörahoituksessa käyttöön, on sitä arvioitava säännöllisesti.
Luvussa 4.3. on nostettu esille julkiselle sektorille selkeästi kuuluvat toiminnot ja ns. harmaalla vyöhykkeellä olevat toiminnot, joista monet ovat erittäin tarpeellisia toimintoja, joiden julkinen rahoitus tulee varmistaa, jos ne jäävät STEA-rahoituksen ulkopuolelle. Päällekkäisyyksien karsiminen on Syöpäjärjestöjen mielestä tärkeä suunta.

Järjestöillä on valmiutta tarkastella toimintaansa

Selvityshenkilön raportti tuntuu pitävän järjestöjä muutoshaluttomia ja jähmeinä. Tämä ei vastaa esimerkiksi SOSTEn jäsenistölleen teettämän kyselyn osoittamaa valmiutta muutoksiin. SOSTEn hankkeessa teetetyn kyselyn perusteella yhtä lukuun ottamatta kaikki (144 järjestöä) vastanneet järjestöt ovat valmiita harkitsemaan yhteistyötä jonkin tukitoiminnon osalta. Yhdistymisiä oman liiton sisällä on valmis harkitsemaan 23 järjestöä ja yhdistymisiä muiden järjestöjen kanssa 57 järjestöä eli 40 prosenttia vastaajista.

Myös Syöpäjärjestöt on viestinyt selvityshenkilölle ja ministeriölle valmiudestaan tarkastella omaa rakennettaan. Jos hallinnolliset muutokset tulevat tarpeellisiksi, tehdään ne Syöpäjärjestöjen sisäisesti, ei yhdistämällä muihin sotejärjestöihin ulkoa ohjaten. Syöpäjärjestöissä tehdään jo pitkän tähtäimen toiminnallista ja taloudellista suunnittelua yhteistyössä jäsenjärjestöjen kanssa.

Syöpään sairastuu niin moni (joka kolmas), että Syöpäjärjestöille on tarvetta omana itsenäisenä kokonaisuutenaan. Vaikka syöpää voidaan usein hoitaa, on syöpäpolku erityinen ja sairastuneelle ja hänen läheisilleen henkisesti raskas. Kuoleman mahdollisuus on olemassa, ja moni sairastaa parantumatonta syöpää. Syöpäjärjestöt tarjoaa tietoa ja tukea niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin; sairastuneille on tärkeää saada tukea oman alueen toimijoilta.

Jotta rakenneuudistukset olisivat mahdollisia, on järjestöillä oltava luottamus avustusjärjestelmän ennustettavuuteen. Onnistuneesta varainhankinnasta tai suurista yleisavustuksista ei tule rangaista eikä omaisuustarkastelun mahdollisen kiristämisen tule muodostaa estettä järjestöjen yhdistymiselle.
Lausuttavana olevasta selvityksestä ei selviä, kuinka vuosien 2026–2027 rahoitusleikkaukset tullaan toteuttamaan tai kohdentamaan. Näiden vuosien toimintaa suunnitellaan järjestöissä jo, mutta muutoksia on edelleen vaikea ennakoida. On tärkeää, että leikkausten kohdentumisesta keskustellaan järjestöjen kanssa ja järjestöjen asiantuntemusta kuullaan.

Varallisuuskriteerien vaikutus epäselvä

Varallisuutta arvioitaessa on huomioitava, että yksittäisen vuoden tilinpäätökseen voi kohdentua satunnaisia eriä (tuloja tai menoja), jotka eivät vaikuta järjestön varallisuuteen pitkällä tähtäimellä. Toisaalta kiinteän tai sijoitusomaisuuden realisointi ei ole aina mahdollista ainakaan nopeasti, eikä se aina ole tarkoituksenmukaista (esimerkiksi silloin kun järjestön toimitilat ja kiinteistöt ovat oman toiminnan käytössä, tai jos esimerkiksi asunto on saatu testamenttilahjoituksena mutta siihen ei itsellä ole hallintaoikeutta). Realisointimahdollisuus vaihtelee käytännössä paljon. Tarkastelujakson tulee olla pidempi kuin yksi tilikausi.

Raportissa esitetään, että STEA ottaa käyttöön kolmiportaisen varallisuuskriteeristön, jota se soveltaa tasapuolisesti kaikkiin avustuksen saajiin. On epäselvää, esitetäänkö tässä muutosta nykyiseen tapaan arvioida varallisuuden määrää ja mitkä vaikutukset olisivat. Epäselvää on myös, tarkoitetaanko toiminnan kuluilla avustettavan toiminnan kuluja vai kaiken toiminnan kuluja. Kaikki toiminta järjestöissä ei ole STEA:n avustuksilla toteutettavaa. Lisäksi kulut voivat olla yhdelle kaudelle kohdistuvia, ei toistuvia kuluja.
Onnistuneesta varainhankinnasta ei tule rangaista. Jos varainhankinnan tuotot leikkaavat avustuksia, on ammattimainen, resursseja vaativa varainhankinta järjestöille riski. Esimerkiksi testamenttilahjoituksia ei voida järjestöissä ennakoida ja niiden käyttömahdollisuudet toiminnassa voivat olla huomattavan rajalliset.

Yleisavustuksen painoarvosta ja järjestöjen autonomiasta

Järjestökenttä ei pohdi valtionavustustoiminnan käytäntöjä ja vaikuttavuutta ensimmäistä kertaa. Yhteistä tilannekuvaa muuttuvasta toimintaympäristöstä rakennettiin mm. kansalaisjärjestöstrategiassa, joka annettiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä 6.6.2024. Strategian ensilehdillä todetaan aktiivisen ja elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan olevan keskeinen osa toimivaa demokraattista yhteiskuntaa, ja kansalaisjärjestöjen edistävän ihmisten hyvinvointia, demokratiaa ja osallisuutta, lisäävän luottamusta ja vahvistavan yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja kriisinkestävyyttä eli resilienssiä. Erityisesti murros- ja kriisiaikoina kansalaisjärjestöjen toimintaa on syytä kehittää ja tukea.

Kolmanneksen leikkaustaso sotejärjestöjen rahoitukseen muuttaa koko kansalaisjärjestökenttää Suomessa. Sopeutuminen laskeviin avustustasoihin pitäisi olla mahdollisimman hallittua ja tuottaa kansalaisjärjestöjen työhön mahdollisimman vähän vahinkoa. Syöpäjärjestöt pitää erittäin tärkeänä, että valtionavustustoiminnan käytäntöjä yhdenmukaistetaan siten, että rahoituksen ennakoitavuus järjestöjen näkökulmasta paranee, painopiste siirtyy hankkeista yleisavustuksiin ja byrokratia kaikkinensa kevenee. Avustustoiminnan uudistaminen ei saa johtaa avustusbyrokratian lisääntymiseen ja samalla STEA -hallinnon ja kustannusten kasvuun ministeriön tasolla.

Syöpäjärjestöt muistuttaa myös, että vaikuttaminen ja viestintä ovat keskeinen osa järjestötoimintaa. Syöpään liittyvän ajantasaisen ja tutkitun tiedon jakaminen, verkkosivut, someviestintä ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä näkökulmasta ovat kaikki jäsentemme näkökulmasta oleellista järjestötoimintaa. Me emme vain kohtaa yksilöitä, vaan tuomme oman viiteryhmämme näkökulmia päätöksentekoon. Yleisavustusta tulee jatkossakin voida käyttää myös viestintään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, pelkäämättä kulloisellekin hallitukselle kriittisten näkökulmien vaikuttavan järjestön tulevaan rahoitukseen. Demokratiassa kansalaisjärjestöt vahvistavat kansalaisten osallisuutta, kun he voivat toimia järjestöissä omista lähtökohdistaan käsin, omia näkökulmiaan vapaasti esiin tuoden.

Yleisavustusta ei siis voi tarkastella vain hallinnollisena menona.