Toteuttaa kuratiivisia (parantavia) hoitoja

• FICAN:n on tarpeen laatia koko maahan yhtenäiset hoitopolut ja -käytännöt koskien syövänhoitoa. Hoitopolkujen tulisi sisältää myös kuntoutumisen tuki sekä psykososiaalisen tuen palvelut. FICAN:ien tulisi valvoa, että hoitopolkuja noudatetaan koko maassa.
• Tulisi perustaa valtakunnalliset tietorekisterit, joihin kootaan sairaaloista tietoa syövän diagnostiikasta, syövänhoidon ja kuntoutuksen laadusta ja psykososiaalisen tuen riittävyydestä.

• Jokaiselle potilaalle tulisi nimetä oma koordinoiva vastuuhoitaja, jonka kanssa hän voi keskustella hoidoistaan, niiden etenemisestä sekä omista huolistaan ja kokemuksistaan.
• Olisi tärkeä varmistaa, että jokainen potilas saa tarvitessaan sosiaalityöntekijän, ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja psykologin palveluja.
• Potilas tulisi ohjata myös kolmannen sektorin palveluihin, kuten Syöpäjärjestöjen tuki- ja neuvontapalvelujen sekä vertaistuen piiriin.

• Hoito- ja kuntoutussuunnitelman tulisi olla aktiivinen työkalu koko hoitopolun ajan. Sitä tulisi yhdessä potilaan kanssa toteuttaa, arvioida ja päivittää hoitojen edetessä.
• Jokaiselle potilaalle olisi tärkeää olla tarjolla hänen henkilökohtaisista tarpeistaan lähtöisin olevaa, näyttöön perustuvaa tietoa, ohjausta ja psykososiaalista tukea sairauden omahoitoon ja kuntoutumisen.

• Hoitojen alkaessa olisi tärkeä käydä potilaan kanssa läpi hänen yksilölliset tarpeensa, elintapansa ja elinympäristönsä: miten hän nukkuu, kuinka paljon liikkuu, käyttääkö tupakka- ja nikotiinituotteita tai alkoholia, millainen on hänen ravintonsa ja painonhallintansa.
• Potilaan kanssa tulisi suunnitella yksilöllinen tuki ja ohjaus terveellisten elintapojen ylläpitämiseen tai elintapojen tarkasteluun. Potilasta tulisi motivoida, tukea ja kannustaa huomioimaan elintapansa myös muuttuneessa elämäntilanteessa.

1. Hoidon yhdenvertaisuus

Tavoite: Potilaita hoidetaan yksilöllisesti mutta hoitokäytäntöjen osalta yhdenvertaisesti. Hoitoaikojen pituutta ohjataan sitovilla aikarajoilla. Hoidon laatua seurataan ja laatutieto kerätään rekistereihin. Potilaiden kielelliset oikeudet turvataan.

• Olisi tärkeää laatia sitovat aikarajat ohjaamaan sitä, missä ajassa syöpädiagnoosista tulee päästä hoitoon. FICAN:ien tulisi seurata aikarajojen toteutumista omalla alueellaan.
• FICAN:n on tarpeen laatia koko maahan yhtenäiset hoitopolut ja -käytännöt koskien syövän diagnostiikkaa ja hoitoa. Hoitopolkujen tulisi sisältää myös kuntoutumisen tuki sekä psykososiaalisen tuen palvelut. FICAN:ien tulisi valvoa, että hoitopolkuja noudatetaan koko maassa.
• Tulisi perustaa valtakunnalliset tietorekisterit, joihin kootaan sairaaloista tietoa syövän diagnostiikasta, syövänhoidon ja kuntoutuksen laadusta ja psykososiaalisen tuen riittävyydestä.
• Rekrytoinneissa tulisi varmistaa se, että kaksikielisillä alueilla on riittävästi sekä suomen- että ruotsinkielentaitoista henkilökuntaa. Potilaan oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellään tulisi varmistaa sekä henkilöstön kielitaidolla että riittävillä tulkkipalveluilla.
• Syöpään liittyvän osaamisen varmistamiseksi hoitajat, jotka työskentelevät syöpäpotilaiden kanssa, tulisi lisäkouluttaa syöpähoitotyöhön.

2. Potilaiden osallisuus

Tavoite: Potilaat ja potilasjärjestöt ovat systemaattisesti mukana sairaaloiden toimintatapojen ja palvelujen kehittämisessä.

• Jokaiseen sairaalaan tulisi perustaa potilasraati. Potilasjärjestöjä kannattaa hyödyntää potilasraadin jäsenten rekrytoinnissa.
• Sairaaloiden tulisi kerätä potilailta ja potilasjärjestöiltä palautetta ja ehdotuksia ja hyödyntää niitä toimintatapojen kehittämisessä. Potilaat ja potilasjärjestöt olisi hyvä osallistaa sairaalan toiminnan suunnittelu- ja kehittämistyöhön.
• Olisi hyvä hyödyntää kokemustoimijoiden osaamista palvelujen kehittämisessä.
• FICAN-tasolla tulisi laatia suunnitelma sairaaloiden potilaskoulutusohjelmaksi, jonka tavoitteena on lisätä potilaiden ymmärrystä sairaudestaan ja sen eri vaikutuksista. Suunnitelmaa tulisi päivittää säännöllisesti.

1. Hoitojen kehittäminen

Tavoite: Syövänhoitoa, hoitokäytäntöjä sekä psykososiaalisen tuen käytäntöjä kehitetään jatkuvasti

• Olisi hyvä hyödyntää valtakunnallista laaturekisteritietoa syövänhoidon, hoitokäytäntöjen ja psykososiaalisen tuen käytäntöjen kehittämisessä.
• Potilailta tulisi systemaattisesti kerätä näkemyksiä hoidoista ja heidän elämänlaadustaan.
• Potilaalta saatavaa tietoa tulisi hyödyntää sekä hoitopäätöksissä ja kuntoutumisen ja psyksosiaalisen tuen ratkaisuissa että laajemmin hoitojen kehittämisessä.
• Olisi hyvä noudattaa OECI:n korkealaatuisen syövänhoidon ohjeistuksia ja akkreditointikriteerejä.

2. Laadukas kipu- ja oirehoito

Tavoite: Jokainen potilas saa tarvitessaan riittävää ja oikea-aikaista kivun ja oireiden hoitoa.

• Olisi tärkeää varmistaa, että jokainen potilas saa tarvitsemaansa kipu- ja oirehoitoa. Potilaan tuottamaa tietoa voinnistaan ja terveydentilastaan kannattaa hyödyntää oireita ja kipua lievittävän hoidon tarpeen ja riittävyyden arvioinnissa.
• Syöpää hoitavilla ammattilaisilla tulisi olla perustason koulutuksen jälkeistä koulutusta syöpäkivun hoidosta ja palliatiivisesta hoidosta. Tämä tulisi varmistaa tarvittaessa täydennyskoulutuksella. (Ks. STM:n suositukset)

3. Työ- ja toimintakyvyn huomiointi hoitovalinnoissa

Tavoite: Hoitoja valittaessa otetaan huomioon niiden vaikutukset potilaan työ- ja toimintakykyyn.

• Hoitovalinnoissa tulisi huomioida niiden vaikutukset potilaan työ- ja toimintakykyyn. Työ- ja toimintakyvyn säilymisen tulisi olla yhtenä hoitopäätökseen vaikuttavana tekijänä.

1. Riittävät henkilöresurssit

Tavoite: Henkilöstöä on riittävästi, jotta jokainen potilas saa tarvitsemaansa psykososiaalista tukea.

• Olisi tärkeää varmistaa hoitajaresurssit, jotta jokaiselle potilaalle voidaan nimetä koko hoitopolun ajaksi oma koordinoiva vastuuhoitaja.
• Psykologisten ja psykiatristen sairaanhoitajien riittävyyteen tulisi panostaa, jotta heidän palvelunsa voidaan sisällyttää osaksi hoitopolkua kaikille niitä tarvitseville potilaille.

2. Toimiva integraatio

Tavoite: Erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen välinen yhteistyö toimii saumattomasti ja jokainen potilas saa tarvitsemansa avun.

• ERVA-alueiden tulisi varmistaa, että syövänhoidon tuottamisvastuussa olevilla kunnilla ja kuntayhtymillä on riittävät resurssit ja osaaminen potilaiden jatkohoitoon ja tiedonkulkuun eri toimijoiden välillä.
• Tulisi rakentaa käytäntöjä vahvistamaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua. Erikoissairaanhoito voisi esimerkiksi perehdyttää perusterveydenhuollon henkilöstöä syövänhoidosta, mikä helpottaisi yhteistyötä ja lisäisi potilaiden luottamusta perusterveydenhuollon syöpäosaamiseen.

3. Tiedon jakaminen potilaille

Tavoite: Sairaaloissa on helposti saatavilla tietoa syövästä ja syövänhoidosta.

• Sairaaloiden auloihin ja hoitohuoneisiin olisi hyvä sijoittaa näyttöjä, joissa kerrotaan siinä yksikössä hoidettavista sairauksista ja tarjolla olevista palveluista.

1. Riittävä tieto syövästä ja syöpähoidoista

Tavoite: Jokainen potilas saa tarvitsemaansa tietoa omasta sairaudestaan ja hoitojensa etenemisestä. Hän tietää, kenen puoleen voi kääntyä tarvitessaan lisätietoa.

• Jokaiselle potilaalle tulisi nimetä oma koordinoiva vastuuhoitaja, jonka kanssa hän voi keskustella hoidoistaan, niiden etenemisestä sekä omista huolistaan ja kokemuksistaan.
• Tulisi varmistaa, että potilaalla on hoitojensa aikana jatkuvasti tiedossa, mistä hän voi kysyä lisätietoa hoitoonsa liittyvistä asioista. Luontevimmin tämä taho olisi potilaan oma vastuuhoitaja.
• Olisi hyvä laatia ja hyödyntää olemassa olevia tietopaketteja eri syöpähoidoista ja siitä, mitä niissä konkreettisesti tehdään. Hoitojen etenemistä ja niiden eri vaiheita olisi tärkeä käydä läpi potilaan ja hänen läheistensä kanssa ennen hoitojen alkua.

2. Psykososiaalinen tuki jokaiselle potilaalle

Tavoite: Potilaat ja heidän läheisensä saavat tarvitsemaansa psykososiaalista tukea.

• Psykososiaalisen tuen palvelujen tulisi kuulua automaattisesti osaksi hoitopolkua. Niistä tulisi kertoa jokaiselle potilaalle ja pyrkiä vähentämään stigmaa, joka näihin palveluihin saattaa joidenkin potilaiden mielissä liittyä.
• Hoitopolkuun tulisi sisäänrakentaa sosiaalityöntekijän, ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin, toimintaterapeutin, seksuaalineuvojan tai -terapeutin sekä psykologin palvelut, jotta ihminen saa tarvittaessa tukea ja ohjausta muuttuneessa elämäntilanteessaan, hoitojen haittavaikutusten kanssa elämiseen sekä psyykkiseen kuormitukseensa.
• Potilas olisi hyvä ohjata Syöpäjärjestöjen palvelujen piiriin. Häntä kannattaa kannustaa hyödyntämään sekä valtakunnallista ja alueellisia neuvontapalveluja että vertaistuen palveluja.
• Potilaalle ja hänen läheisilleen olisi hyvä antaa Syöpäjärjestöjen potilasoppaita.
• Potilaan kanssa tulisi säännöllisesti keskustella hänen elämänlaadustaan, sosiaalisista suhteistaan sekä hyvinvoinnistaan, mukaan lukien seksuaalinen hyvinvointi. Häntä tulisi kannustaa tekemään asioita, jotka tuovat mielihyvää ja vahvistavat voimavaroja.
• Potilaan toimijuutta olisi hyvä pyrkiä vahvistamaan, jottei kukaan kokisi joutuneensa vain potilaan ja hoitojen kohteen rooliin. Yhdessä potilaan kanssa tulisi pyrkiä löytämään asioita, jotka ylläpitävät hänen normaaleja, terveitä ja tuttuja asioitaan ja elämänalueitaan.
• Hoitokertomukseen sekä hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan tulisi kirjata tieto siitä, millaista psykososiaalista tukea ja vertaistukea potilaalle on tarjottu ja miten hänet on ohjattu kolmannen sektorin palveluihin. Olisi hyvä seurata, että psykososiaalista tukea on varmasti tarjolla koko hoitopolun ajan.

3. Potilaan taloudellisen tilanteen huomiointi

Tavoite: Potilas saa tarvitsemaansa tukea ja neuvontaa selviytyäkseen taloudellisen tilanteensa muutosten kanssa.

• Potilas tulisi automaattisesti ohjata sosiaalityöntekijän palvelujen piiriin, jotta hän saa tukea taloudellisen tilanteensa läpikäyntiin ja mahdollisten etuuksien hakemiseen, mitkä usein kuormittavat potilasta.
• Potilaalle olisi hyvä antaa Syöpäjärjestöjen etuusneuvontapalvelun yhteystiedot, jotta hän voi halutessaan keskustella taloudellisesta tilanteestaan sosiaalityöntekijän kanssa.
• Potilaalle olisi hyvä kertoa mahdollisuudesta hakea oman alueensa syöpäyhdistyksetä hoitopäiväkorvausta.
• Työikäisen potilaan kanssa tulisi yksilöllisesti arvioida, onko työnteko mahdollista hoitojen aikana.
• Työssäkäyvän potilaan työkyvyn arviointi olisi hyvä suorittaa ajoissa yhdessä työterveyshuollon kanssa.

4. Eri toimijoiden välinen yhteistyö

Tavoite: Eri terveydenhuollon toimijoiden välinen yhteistyö toimii saumattomasti, jotta tieto potilaan tarpeista ja käynnissä olevista hoidoista on kaikkien hoitavien tahojen käytössä.

• Hoitoyhteenvetoon tulisi kirjata lyhyesti, mitä hoitoja potilas on siihen mennessä saanut. Tämä vähentäisi potilaan tarvetta selostaa hoitotilannettaan, hänen kuormitustaan ja myös puutteelliseen tietoon liittyviä riskejä.
• Mahdollisen kotisairaalan syöpäosaamista tulisi vahvistaa, koska yhä useampaa potilasta hoidetaan myös kotisairaalassa heidän saadessaan syöpähoitoja.

5. Psykososiaalinen tuki, mikäli hoidot eivät tehoa

Tavoite: Jos hoidot eivät tehoa, jokainen potilas saa automaattisesti riittävää ja laadukasta psykososiaalista tukea tilanteessa, joka voi olla yhtä paha, jopa pahempikin, kuin syöpädiagnoosin saaminen.

• On tärkeää, että jokaiselle potilaalle tarjotaan automaattisesti psykososiaalista tukea sekä vertaistukea. Potilas tulisi automaattisesti ohjata keskustelemaan lääkärin, hoitajan tai psykologin kanssa muuttuneesta tilanteestaan ja sen herättämistä tunteista.
• Potilaalle olisi tärkeä tarjota ajantasaista tietoa hänen sairautensa tilasta, tarjolla olevista hoitovaihtoehdoista ja niiden mahdollisista seurauksista.
• Potilas olisi hyvä ohjata Syöpäjärjestöjen neuvontapalvelujen ja vertaistuen palvelujen piiriin saamaan lisätietoa sekä mahdollisuuden keskustella tilanteestaan ja tunteistaan sekä ammattilaisen että saman tilanteen läpikäyneiden kanssa.
• Tulisi vahvistaa henkilöstön osaamista muuttuvan taudinkuvan tuomasta stressistä potilaalle. (Ks. palliatiivinen hoitolinja)

1. Kuntoutumisen tuki ja kuntoutuspalvelut jokaiselle potilaalle

Tavoite: Jokaisella potilaalla on jo diagnoosivaiheessa tehty hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jota toteutetaan, arvioidaan ja päivitetään hoitojen aikana. Jokainen potilas saa tarvitsemaansa tukea henkilökohtaiseen kuntoutumiseen.

• Sähköisen hoito- ja kuntoutussuunnitelman tulisi olla aktiivinen työkalu koko hoitopolun ajan. Sitä tulisi yhdessä potilaan kanssa toteuttaa, arvioida ja päivittää hoitojen edetessä. Olisi tärkeää, että potilas voi seurata suunnitelmasta sairautensa, hoitonsa ja oman kuntoutumisensa etenemistä.
• Jokaiselle potilaalle olisi tärkeää tarjota hänen henkilökohtaisista tarpeistaan lähtöisin olevaa näyttöön perustuvaa tietoa, ohjausta ja psykososiaalista tukea sairauden omahoitoon ja kuntoutumiseen.
• Terveydenhuollon tulisi tarjota potilaalle varhaisessa vaiheessa hoitojen aikana kuntoutumista edistäviä ja voimavaroja lisääviä interventioita, joiden tavoitteena voi olla esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden lisääminen, itsehoitotaitojen, elämänhallintakeinojen ja mielen hyvinvoinnin vahvistaminen, kivun ja oireiden kanssa selviytyminen tai syöpäkokemuksen käsittely vertaistuen avulla.
• Potilas olisi hyvä ohjata Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluihin, vertaistuen palveluihin sekä kuntoutuskursseille.
• Olisi tärkeää huolehtia saumattomasta ja katkeamattomasta kuntoutus- ja palveluohjauksesta eri toimijoiden palveluihin. Kuntoutuspalvelun valinta tulisi tehdä potilaan tarpeista lähtien yhdessä hänen sekä moniammatillisen tiimin kanssa.
• Työikäisen potilaan palveluketjut (care mapping) tulisi määritellä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon sekä työterveyshuollon tai työ- ja elinkeinopalvelujen välillä. Hoitavan tiimin tulisi aktiivisesti rakentaa potilaan työkykyä edistäviä palvelupolkuja ja ohjata potilas hänen tarvitsemiinsa palveluihin. (Ks. esimerkkinä Työke-hanke.)
• Työikäiselle potilaalle tulisi tehdä ajoissa arvio työkyvystä ja suunnitelma työhönpaluusta sekä työkyvyn säilyttämisestä ja edistämisestä. Suunnitelma tulisi tehdä yhdessä potilaan ja työterveyshuollon kanssa.
• Työikäisen potilaan työkyvyn arviointi tulisi tehdä paikassa, jossa on siihen paras osaaminen ja josta on suora yhteys potilaan työpaikkaan tai työllistymistä tukeviin palveluihin. Tämä tukee työhönpaluuta ja varmistaa tarvittavia tukitoimia työhönpaluun tai työllistymisen helpottamiseksi.

TAUSTATIETO: Työkykyyn liittyvissä asioissa työelämässä olevat potilaat kuuluvat ensisijaisesti työterveyshuollon ja opiskelijat opiskeluterveydenhuollon asiakkaiksi. Yrittäjien ja työttömien terveydenhuollon asiakkuus voi vaihdella perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon välillä. Myös työ- ja elinkeinopalveluilla voi olla rooli työttömien terveydenhuoltopalvelujen tarpeiden tunnistamisessa. Lisäksi Syöpäjärjestöt tukee syöpäpotilaita työllistymisessä, työhönpaluussa sekä työssä jaksamisessa sairauden kaikissa vaiheissa.

• Potilaan pitkiä sairauspoissaoloja tulisi seurata ja ohjata potilas työterveyshuoltoon tai ohjeistaa hänet tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli sairauslomaa on kertynyt 30 päivää.
• Sairauslomien kirjoittamisessa olisi hyvä huomioida ns. 30-60-90-sääntö, jonka tavoitteena on tiivistää työnantajan, potilaan ja työterveyshuollon yhteistyötä, ehkäistä työkyvyttömyyden pitkittymistä ja lisätä varhaista tukea.

TAUSTATIETO: 30-60-90-sääntö koskee myös työttömiä potilaita, joille kirjoitetaan sairauslomaa. Sairauslomakertymä on osoitus työkyvyttömyydestä, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi oikeuteen saada etuuksia tai päästä Kelan kuntoutukseen.

2. Potilaan toimijuuden ja osallisuuden vahvistaminen

Tavoite: Potilaan omaa aktiivista toimijuutta tuetaan. Kuntoutumisen lähtökohtana on potilaan motivaatio, hänen itsensä asettamat tavoitteet sekä hänen voimavaransa, joita tuetaan ja vahvistetaan.

• Potilaan toimijuutta tulisi pyrkiä vahvistamaan esimerkiksi antamalla hänelle vastuuta terveyttään ja hoitoaan koskevista päätöksistä sekä tukemalla potilasta ottamaan vastuuta toipumisensa, hyvinvointinsa sekä terveytensä edistämisestä.
• Hoitojen aikana olisi hyvä systemaattisesti kerätä potilaalta hyvinvointi- ja seurantatietoa muun muassa hänen terveydentilastaan, oireistaan, voimavaroistaan, elämänlaadustaan sekä toiminta- ja työkyvystään. Potilasta tulisi tukea olemaan aktiivinen oman vointinsa arvioinnissa ja raportoinnissa. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus raportoida vointiaan riippumatta esimerkiksi iästä, varallisuudesta tai äidinkielestä.
• Potilaan itsensä tuottamaa tietoa tulisi hyödyntää kuntoutumisen tuen tarpeen arvioinnissa ja yksilöllisen tuen suunnittelussa.
• Potilaalta kerättävä hyvinvointi- ja seurantatieto tulisi kirjata osaksi sähköistä hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa. Tiedon keräämisessä ja raportoinnissa kannattaa hyödyntää sähköisiä sovelluksia.
• Potilaan kanssa käytyjen keskustelujen sekä hänen itsensä tuottaman arviointitiedon avulla tulisi pyrkiä tunnistamaan varhaisessa vaiheessa mahdolliset muuttuvat tuen tarpeet ja tarjota tarvittavaa tukea.
• Potilaan voinnin niin salliessa häntä tulisi kannustaa jatkamaan tai palaamaan työelämään tai opintoihin mahdollisimman pian. Potilasta tulisi tukea arkeen paluussa hänen tarvitsemallaan tavalla.

Tavoite: Rakenteiden ja resurssien tulee tukea sitä, että henkilöstö voi toteuttaa terveyden edistämistä osana hoitoa.

• Jokaisessa sairaanhoitopiirissä tulisi olla tupakkaklinikka tukemassa ja koordinoimassa alueen tupakkavieroitustyötä sekä kehittämässä vieroitusosaamista ja yhtenäisiä käytäntöjä.
• Henkilöstön riittävyys ja osaaminen tulisi varmistaa.
• Ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin ja tupakkahoitajan palvelujen riittävyys tulisi varmistaa rekrytointipäätöksissä.

1. Terveyden edistäminen osana hoitopolkua

Tavoite: Terveydenhuolto tukee potilasta terveellisissä elintavoissa ja tarjoaa hänelle ymmärrettävää tietoa elintapojen vaikutuksesta hyvinvointiin ja syöpähoitoihin. Terveyden edistäminen, ns. tertiaaripreventio, on sisäänrakennettu osaksi hoitopolkua. Tavoitteena on torjua sairauden etenemistä, komplikaatioiden ilmenemistä sekä taudista aiheutuvien haittojen pahenemista.

• Hoitojen alkaessa olisi tärkeä käydä potilaan kanssa läpi hänen yksilölliset tarpeensa, elintapansa ja elinympäristönsä: miten hän nukkuu, kuinka paljon liikkuu, käyttääkö tupakka- ja nikotiinituotteita tai alkoholia, millainen on hänen ravintonsa ja painonhallintansa.
• Potilaan kanssa tulisi suunnitella yksilöllinen tuki ja ohjaus terveellisten elintapojen ylläpitämiseen tai elintapojen tarkasteluun. Potilasta tulisi motivoida, tukea ja kannustaa huomioimaan elintapansa myös muuttuneessa elämäntilanteessa.
• Potilasta tulisi kannustaa elintapamuutoksiin ennen leikkausta hyödyntäen motivoivaa haastattelua. Tulisi käydä läpi muun muassa teemat:
  • Tupakka- ja nikotiinituotteiden lopettamisen hyödyt
  • Liikunnan rooli leikkausriskien vähentämisessä
  • Alkoholin välttämisen hyödyt ennen leikkausta
  • Oman valmistautumisen vaikutukset leikkauksen sujuvuuteen ja nopeaan toipumiseen
    (Ks. lisää Terveyskylästä)
• Potilaan muuttunut elämäntilanne olisi tärkeä huomioida tuen ja ohjauksen sisällössä ja tyylissä. Syöpädiagnoosi voi toimia kannustimena muuttaa elintapoja mutta toisaalta syövän aiheuttama kuormitus voi syödä voimavaroja keskittyä elintapoihin.
• Potilaan elämäntilanne, ikä ja mahdolliset muut sairaudet olisi tärkeä ottaa huomioon elintapaohjauksessa.
• Potilaan kanssa olisi hyvä käydä läpi, miten syöpähoidot voivat lisätä riskiä sairastua muihin kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, osteoporoosiin ja tyypin II diabetekseen, ja tukea häntä tarvittavissa elintapamuutoksissa, jotta sairauksia voitaisiin ehkäistä.
• Nuorelle potilaalle tulisi antaa hänen ikätasonsa mukaista ohjausta ja neuvontaa terveellisistä elintavoista ja niiden merkityksestä.
• Potilaan kanssa tulisi käydä läpi elintapojen vaikutus pitkän aikavälin hyvinvointiin ja tulevaan elämänlaatuun. Potilaalle tulisi tarjota hänen tarvitsemaansa tukea elintapamuutoksissa. Syövän ja syövänhoidon sivu-, haitta- ja myöhäisvaikutukset tulisi huomioida elintapaohjausta ja -neuvontaa suunniteltaessa. Erityisesti tulisi huomioida nuoret syöpäpotilaat.

TAUSTATIETO: Nuoret syöpäpotilaat, jotka liikkuvat suositusten mukaisesti, kokevat elämänlaatunsa selvästi paremmiksi kuin vähemmän liikkuvat. Nuoret syöpäpotilaat toivovat kyselyjen perusteella saavansa ohjausta liikkumiseen liikunnan asiantuntijalta.

2. Tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettamisen tuki

Tavoite: Tupakka- ja nikotiinituotteiden lopettamisen tuki kuuluu automaattisesti hoitopolkuun niillä potilailla, jotka tuotteita käyttävät.

TAUSTATIETO: Tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettaminen parantaa monien syöpien ennustetta. Lisäksi käytön lopettaneilla on pienempi riski hoitojen haittavaikutuksiin, syövän uusiutumiseen, sekundaarisen syövän kehittymiseen ja kuolemaan. Tupakoivilla leikkauskomplikaatioiden riskit ovat suuremmat kuin tupakoimattomilla ja toipuminen on heikompaa. Tupakka- ja nikotiinituotteet heikentävät kudosten hapensaantia, mikä vaikuttaa sädehoidon onnistumiseen. Sädehoitojen aikainen tupakointi lisää sekundaarisyödän riskin jopa kymmenkertaiseksi. Tupakoinnin lopettaneilla esiintyy selvästi vähemmän oireita ja kipuja kuin tupakointia jatkaneilla. Lisäksi tupakointi voi vaikuttaa syöpälääkkeiden metaboliaan ja näin heikentää niiden tehoa. Tupakoinnin lopettaminen syövän toteamisvaiheessa voi pienentää kuolemanriskiä jopa 30-40 %.

• Tupakka- ja nikotiinituotteiden käytöstä tulisi keskustella ennen syöpähoitoja. Tulisi tarjota monipuolista ja potilaan elämäntilanteeseen sopivaa vieroituksen tukea ennen ja jälkeen hoitojen. Kannattaa käyttää motivoivaa haastattelua elintapamuutoksen tukena.
• Olisi hyvä hyödyntää Tupakattomana Leikkaukseen -toimintamallia ennen syöpäleikkauksia.

3. Syöpäpotilaan unen hoitaminen

Tavoite: Unen hoitaminen kuuluu automaattisesti osaksi hoitoketjua.

TAUSTATIETO: Jopa 25-60 % syöpäpotilaista kärsii unettomuudesta. Unettomuutta voivat aiheuttaa sekä syöpään liittyvä psyykkinen kuorma että syöpähoidot. Unettomuus heikentää elämänlaatua ja jopa mahdollisesti paranemisennustetta vaikuttessaan immunologisiin puolustusmekanismeihin.

• Potilaan unen laatu ja määrä tulisi selvittää potilaan kanssa keskustellen ja hyödyntäen itsearviointimenetelmiä.
• Potilaalle olisi hyvä tarvittaessa tarjota unettomuushoitoja, kuten kognitiivis-behavioraalisia unettomuuden hoitomenetelmiä sekä tarvittaessa lääkehoitoa.

4. Liikunta- ja ravitsemusneuvonta

Tavoite: Potilaita tuetaan ja neuvotaan liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Palvelut ovat kaikkien tarvitsevien saatavilla.

TAUSTATIETO: Liikunta parantaa fyysistä toimintakykyä ja psyykkistä hyvinvointia sekä lievittää hoitojen haittavaikutuksia, kuten väsymystä, ja hoitojen jälkeisiä haittoja. Potilailla voi kuitenkin olla vaikeuksia harrastaa liikuntaa tai pelkoja liikunnan vaikutuksista hoitoihin. Syöpä ja syöpähoidot voivat vaikuttaa ruokavalioon ja ravitsemukseen eri tavoin aiheuttaen laihtumista ja syömiseen liittyviä ongelmia, kuten pahoinvointia tai ruokahaluttomuutta mutta mahdollisesti myös painon nousua.

• Potilasta tulisi tukea ja kannustaa liikuntaan ja fyysiseen aktiivisuuteen hoitojen aikana. Tulisi pyrkiä purkamaan mahdollisia pelkoja, joita liikuntaan syöpähoitojen aikana voi liittyä.
• Olisi hyvä auttaa potilasta löytämään yksilöllisesti hänelle sopivia, hänen tarpeensa ja mieltymyksensä huomioivia liikuntatapoja. Potilaalle tulisi tarvittaessa tarjota fysioterapeutin ohjausta, jotta hän löytää sopivia liikkumisen tapoja muuttuneessa elämäntilanteessa.
• Potilaan ruokavalio ja ravinnon riittävyys hoitojen aikana tulisi kartoittaa potilaan kanssa keskustellen ja hyödyntäen itsearviointimenetelmiä.
• Potilaalle olisi hyvä tarvittaessa tarjota tukea ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä sekä pääsy ravitsemusterapeutin ohjaukseen.